Halutaan iskunvaimentimet

Jep, olipa angstia eilinen. Itkin puoli päivää ja tunsin oloni täysin tyhmäksi. Noo, mitä näitä nyt on.

Sitten.

Laitoin hakukoneeseen pari sanaa ja painoin enter. Selailin eri vaihtoehtoja joista yksi vaikutti jotenkin kutsuvalta. Seikkailin kyseisellä sivustolla vähän lisää, kunnes päätin. Nyt sen teen. Ja kirjoitin "deitti-ilmoituksen". Ohhoh. En tiedä kummoinen se nyt on, ei ollut oikein selvää itsellenikään mitä sivulta haluaisin ynnä muuta. Ja kuinka joku muka uskaltaa laittaa hakuun "tositarkoituksella"? Mä edelleenkin olen niin pessimistinen koko nettideittailun suhteen, etten voi uskoa kenenkään löytävän ketään oikeasti varteenotettavaa tapausta sitä kautta. Ja niin silti näyttää käyvän! Kerta toisensa jälkeen! Olen aivan kummissani. Yllättävää sinänsä, vielä ei ole yhteydenottoja sadellut. Eikä siinä mitään, eilen myöhemmin heräsin ajatukseen, että mitäs sitten jos sellainen tulee? Mun pitäisi uskaltaa tehdä jotain asian suhteen. Mieluusti olla kieltäytymättä ja uskaltautua näkemään. Ja sitten oltiinkin jo niin kaukana mun mukavuusalueelta... Mutta. Siellä se nyt keikkuu. Olkoot, katsellaan kuinka tässä käy.

Illalla J:ltä tuli viestiä. Olin jo kokonaan unohtanut lainanneeni siltä yhtä kirjaa. Sitä se kyseli takaisin. Kysyin tulenko huomenna (siis tänään) tuomaan kirjaa, "no joo". Kuulostipa oudolta. "Saatan olla monta tuntia katveessa huomenna", eli ei tiedä milloin on kotosalla. No voin mä sen nytkin tuoda. "No vähän hölmöä yhden kirjan takia. Oon tosi väsy, nukkumaan luultavasti ennen puoltayötä." Joo joo, ymmärsin kyllä yskän, että herralle ei kävis jos jäisin sinne. No worries, en ajatellutkaan jäädä. Vastasin, että nou hätä, mulla on lähinnä ongelmana keksiä tekemistä iltaisin joten ei haittaa vaikka lähtisin tuomaan kirjaa. Ja vittusaatana kun sen piti olla taas jotenkin naurettavan kuuman näköinen... Kysyin alaovella, että ottaako hän kirjan tässä vai kiipeänkö ylös. "Ihan miten haluut", no vessassa kyllä tarttee käydä. Istuskeltiin keittiössä ja poltettiin tupakkaa, juteltiin vähän niitä näitä. Mun mieli oli rauhallinen, tuntui että kaikki on hyvin. Puoli tuntia tai tuntia myöhemmin herra toteaa, että voisi mennä nukkumaan. Vedin kengät jalkaan ja lähdin. Kotimatkalla ajattelin, että taas tuntuu siltä kuin ei olis ongelmaa minkäänlaista. Että pystyn tuollaiseen kaveruuteen kyllä. Mutta kun hommahan on niin, että alan sekoilemaan kun herrasta ei kuulu hetkeen mitään. En mä muiden kavereideni kohdalla samalla tavalla sekoile. Enkä sen puolin halua myöskään nussia kavereitani. Että ei tässä nyt ihan kaikki ole kohdillaan ja hyvin ja fine eikä mitään ongelmaa. Vittu että ärsyttää. Mutta mä en jaksais enää vuodattaa yhtäkään kyyneltä sen herran takia. Eilen oli silmät niin turvoksissa, että sokeakin näki ettei kaikki ollut hyvin.

En tykkää yhtään näistä fiiliksistä. En halua ihastua ja tykästyä enää koskaan kun aina siinä saa vaan turpaansa.