Hassua. Tai ei niinkään hassua. Tai ihmeellistä, tai kummallista, kunhan vaan huomasin taas. Kun J sinne jonnekin lähti, oon taas vallan fine asioiden kanssa. Mitä tästä opimme? Kun tiedän, ettei herra ole käytettävissä, pystyn rauhottumaan ja olemaan ajattelematta koko asiaa. Mutta heti kun herra tulee kaupunkiin, flippaan ihan kunnolla ajatusteni ja toimintani kanssa. Toki olo on rauhallinen kenties senkin takia, että siitä on nyt joka päivä kuulunut jotain. Eihän sillä mitään asiaa ole, mutta antaa kuulua itsestään. Mikä on oikein mukavaa. Joskin ei välttämättä fiksua, mutta vittujako mä siitä välitän. Vähän ärsyttää edelleen se, etten pääse tänään sen luo kun fiilikset olis kuitenkin sellaset. *juhlahumua hitto soikoon*
Töissä on ollu ihan hervottoman hauskaa. Vaikka aluksi nihkeilin ja ahdistuin ihan urakalla tän kesän varalle tehtailluista suunnitelmista, sain taas huomata kuinka pienistä asioista onnistun paisuttelemaan suuria, täysin perusteetta jopa. Ja kuten arvata saattaa, se mieleni norsu siellä posliinikaupassa on kutistunut mitättömäksi hiirulaiseksi. Voikohan tollasta kielikuvaa käyttää, vai sotiiko se kaikkia mahdollisia anekdoottisääntöjä vastaan? Ihan vitun sama. Koska mä oon nauranu kuollakseni joka vuorossa tällä viikolla, poikkeuksena se yks pomon kanssa... Mutta siis. Ihanaa kun saa päästää likaisen mielensä vähän vapaammalle, sillä mä en ole ainoa joka sellaisen omaa. Uudet työkaverit - tai siis sellaiset joiden kanssa tämän kesän tulen tekemään aika paljon töitä mutta muuten en oikeastaan ollenkaan - on ainakin tän parin viikon tutustumisen jälkeen vallan hauskoja tyyppejä, varsinkin se miekkonen, herra S ;). Noh, enpä ehkä halua työpaikaltani metsästellä mitään edes leikkimielessä, kunhan nyt vaan nautiskelen silmänilosta ja härskistä huumorista. Loistavaa.
Niin. Tänään ois illemmasti vähän juhlittavaa. Hitto kun tekisi mieli ottaa itsestään kuvaa täydessä tällingissä ja laittaa tänne näytille, mutta enpä ehkä taida. Siinä vaiheessa ihan viimeistään on todellinen riski tulla tunnistetuksi. Naaman jättäisin edelleen piiloon, mutta on se asu sen verran tunnistettavissa, että sokeakin yhdistäisi asiat toisiinsa. Joten jää nyt teille arvailtavaksi ;). Tosin saatan napsaista kuvan ja mahdollisesti lähettää J:lle. Pisteet herralle jos se tajuais kysyä kuvaa ennen ku lähetän sitä. Asiasta kun vitsailtiin siihen malliin, että vois jopa muistaa sen. No, tuskin sentään. Ehkä otan kuvan ja olen lähettämättä, näytän sitten joskus jos asia tulee esille. Hitto soikoon, mitä mä tästä nyt jauhan? Täysin turha asia :D.
Jos ois reipas, lähtis kohta lenkille. Jos sais ihan mitä haluais, nautiskelisin just nyt jonkun kielestä mun klitalla. Nuoleminen on iskostunut mun takaraivoon nähtävästi sellaisella voimalla, että muuta ei mielessä pyöri. Lisää...
Btw. Niin. Se 30 000 lähenee. Vittujako mä täällä sitä huutelen, ainoa pyyntö ois kuitenkin vaan jotain alastonkuvaa, jota en aio kuitenkaan laittaa. Toki voin ottaa kuvan tisseistäni eräissä uusissa rintsikoissa, hetkeen en ole ollut yhtä tyytyväinen ja tuntenut itseäni naiselliseksi ;). Noh, mitään en kyllä nyt luvannut. Selvä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti