Panorikkaana vuoden ensimmäisenä päivänä J jossain vaiheessa sanoi ajatelleensa, että haluaisi panna mua peppuun. Ajatus ei jättänyt rauhaan. Tänään otin riskin.
Mulla ois sulle ehdotus.
"Aijaa ;)"
Haluan, et nussit mua peppuun.
Jossain vaiheessa sitten poistuin Paikallisesta ja kävelin herran talolle. Siinä odottaessa näen jonkun punatakkisen hahmon lähestyvän. Kauhu kuristaa kurkusta, kun tunnistan lähestyjän P:ksi, neiti oli ulkoiluttamassa koiraansa. Totta vitussa se kävelee siitä melkein nenän edestä ohi, mä tuijotan kengänkärkiäni ja paniikissa ajattelen vaan älätunnistamuaäläkutsumuanimeltävoivittuvoivittu. Neiti ei sano mitään, mutta sen pitää olla aivan totaalisen sokea, jos ei niin läheltä mua huomaa ja tunnista. Ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä J tulee avaamaan ovea ja kerron tapahtuneesta. Keittiössä herra puhuu jonkun kanssa puhelimessa, jonka aikana mä yritän rauhoittua ja keksiä jotain loistavaa tekosyytä jos - ja kun - joku asiasta joskus jotain kysyy. Mielessä vilisee myös miljoona vaihtoehtoa, mitä saattaisi myöhemmin tapahtua. Siitä olen varma, ettei tapaus tule loputtomiin pysymään pinnan alla. Kun herra lopettaa puhelun, kysyy hän hetken päästä "että sellasia sitten oot miettiny koko kuluneen viikon". Mä en pysty lähtemään leikkiin mukaan, vaan otan hetki sitten tapahtuneen puheeksi. Keskustellaan siitä hetken, kai vähän rauhoitunkin. Sitten jaaritellaan vähän kaikesta muusta mahdollisesta.
Kun loppujen lopuksi päästään itse asiaan, pyydän olemaan todella varovainen. Alku on melko epämukava, jopa tuskainen. Homma helpottuu, mutta en pysty rentoutumaan kunnolla. Pelkään, että J vetäytyy liian ulos ja sitten sattuu. Pelkään sotkua. Pelkään pyytää jatkamaan. Mutta en myöskään halua lopettaa. Lopulta käykin, että J vetää kalunsa liian pitkälle ja se luiskahtaa ulos. Ei jatketa sen enempää, mikä on luultavasti todella fiksua, ainakin näin jälkeenpäin ajatellen. (Auts.) Jäädään siihen allekain makaamaan pitkäksi aikaa, jotain myös jutellaan harvakseltaan. Lopulta J nousee (osittain häädettynä) ylös ja menee suihkuun. Yritän sillä aikaa siistiä itseäni, käyn vielä pesulla kun J tulee pois. Menen keittiöön, yhtään vähättelemättä tunnelma on hieman outo. Mies vaikuttaa vaisulta, mä muutun varovaiseksi. En tiedä mitä se mies ajattelee, pelkään kysyä. Enkä kysy. Totean, että pitäiskö mun päästää mies nukkumaan. "Ei välttämättä huono idea. Et kai pahastu?" No mitähän se luulee, että siihen pitäis vastata... Vastaan kuitenkin että en, pitänee itsekin päästä nukkumaan. Sitten olen vihainen itselleni, kun toivoin saavani jäädä sen kainaloon nukkumaan. Puen päälleni ja kerään kamani, herra odottaa kun eteisessä vedän takkia niskaan ja tulee sitten halaamaan. Kai jonkinlainen paikkausyritys kun herra sanoo, että voin miettiä ensi viikolle taas jotain uutta kokeiltavaa.
Vittu kun pitää olla tyhmä. Kerrassaan raivostuttaa kun en osaa ottaa tätä tyynen viileästi vaan sotken tunteet mukaan. Mutta vähän voisin kyllä kritisoida siitäkin, että hieman saatetaan myös johtaa harhaan. Jos tässä nyt edelleen ollaan vaan panokavereita, niin miksi piti silloin juuri ennen joulua kertoa pitävänsä musta, halata siihen malliin, ulista että kaipailee uudenvuoden jälkeen ja nussia kuin viimeistä päivää ja olla niin hellä? Jos musta ei haluta muuta kuin lievennystä pakottaviin palleihin, niin voisko jättää sitten turhat hellyyslässytykset sikseen?
En kylläkään väitä - en todellakaan - että vika olisi vain toisessa osapuolessa. Enpä mäkään ole puhunut ajatuksistani kovinkaan selkeästi tai avoimesti. Itse olen päästänyt ajatukset laukkaamaan niin, että tunteita on päässyt mukaan kuvioihin. Ylitulkitsen asioita, vaikka siihen ei olisi perusteita ja vaikka hyvin tiedän, ettei se ole ollenkaan järkevää.
Mitäs läksit, tyhmä ämmä.
Edit. 10.06
Okei mä olen epäreilu, pikkumainen ja naurettavan teini. Huomaan kyllä, kuinka tyhmältä toi näyttää. Mutta minkäs sille mahtaa, että itsetunto sai pienen kolhun. Ehkä mä selviydyn tästäkin hengissä, hah. Mutta yhä enemmän oon sitä mieltä, että mun lienee pakko ottaa "suhteen laatu" puheenaiheeksi ennemmin tai myöhemmin. Vituttaa ja pelottaa, koska olen varma, ettei korttitalo kestä. Vituttaa, että haluan muuta.
Kannattaa todellakin käyttää paljon liukkaria ja ennen ison esineen työntämistä tottua pienempiin, esim. pikkusormeen. Ja sitä ennen on mahdollista sotkua pelätessä käydä pesullakin, esim laittaa käsisuihkun reiälle ja sit tekee sitä samaa mitä ulostaessa eli rentouttaa sulkijalihaksen, niin pääsee vesi sisälle, sit voi sen puristaa uloskin, toistaa vaik 10x, ei tuu mitään sotkuja sen jälkeen.
VastaaPoistaSuosittelen kokeilemaan uudestaan, kotiharjoittelukin kannattaa, koska lopputuloksena on erittäin nautinnollista ja avartavaa seksiä luvassa.
Juu, ei ollut tämän neidin ensimmäinen peppupano. Liukkariakin oli ja otettiin rauhallisesti, mutta minkäs teet kun on sen verran kookas... Lämmittelyä olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla enemmän, siitä ei pääse mihinkään. Kuka nyt kylmiltään pystyy mukavasti mitään vastaanottamaan.. Kiitoksia kommentista :)
Poista