Onneks ei ahdista

Aatella nyt, jos ahdistais? Vasta alkanu duunit, kiireinen kurssi viel kesken, tenttiinkin pitäs lukea ja aika loppuu kesken pahan kerran - ja sit kurkku huutaa punasena siihen malliin, että joku helvetin tulehdus siellä on pakostakin. Vittu en tajua kuinka tää menee aina näin. Aina! Joka helvetin kerta kun pitäs alottaa uudessa duunissa/harjottelussa/ihansamamissä ni mulle paukkaa joku multitulehdus. Kaikista pahin tähän mennessä oli joskus vuosia sitten, kun erään koulun harjoittelu oli alkamassa. Korvat, poskiontelot ja keuhkoputki yhtä suurta tulehduksen ilosanomaa, siihen päälle vielä 40 asteen kuume. Tai kun viimeksi olin alottelemassa jossain duunissa ni kolmantena päivänä hajoo selkä. Taitaa olla näitä ikuisen jännittäjän ammattitauteja, stressikertoimet kun kasvaa siinä jännittäessä ja vaikuttaa vastustuskykyyn ja blaablaa. Tästä kehittyy sit kiva oravanpyörä, koska otan sairastumisesta vähän lisää stressiä, kun pitäishän sitä antaa hyvä kuva itsestään heti alussa ja joku vitun flunssa tai vastaava ehkä vähän syö tätä kuvaa. Sit ei meinaa flunssa lähtee pois kun ei uskalla ottaa heti saikkua - tai vaikka ottaiskin niin saletisti silti väännetään vähintään viikoksi sängynpohjalle vaikka normaalisti menisi ohi parissa päivässä. Ja sit aina uuden duunin tai vastaavan kohdalla on edellistä epävarmempi kun mikään ei oo siihen mennessä kuitenkaan sujunu niinku pitäis.

Ja mä viel ihmettelen miks oon näin skitso? Jotain perustavanlaatuista vikaa kun lähen ees ajattelee tällasia, mut ei voi kieltää etteikö tollasilla ois jotain vaikutusta joka tapauksessa.

Paskat tästä. Mä yritän nyt asennoitua positiivisesti. Eilinen eka-päivä-töissä-jeiii meni kuitenkin vallan hyvin. Ja tänään on ihan yhtä lyhyt päivä, joten pääsen ajoissa kotiin parantelemaan itteäni. Huomennakin on lyhyt päivä, joten sama homma (joskin aion suunnata Taikin joulumyyjäisiin). Ehdin ehkäpä jopa lukemaan vähän siihen tenttiinkin. Ainoo mikä nyt oikeesti jännittää on toi lauantai. Sillon olis täyspitkä päivä ja mä todellakin toivon, ettei tää kipeily pahene siihen mennessä. Koska jos siitä selviän, voin maata sängynpohjalla koko sunnuntain (mieluummin makaisin kyllä J:n sängyssä, mutta eiköhän se oo tyhjä haave). Maanantaina tosin pitäis jaksaa ajella opiskelukaupunkiin vähän tentteilemään, pikkujouluilemaan ja hakemaan vikat romppeet. Tiistaina takas. Notta jos kipuilu on vielä sillonkin päällä, pitänee vaan purra buranaa.

Kyllä mä selviän. *?*

Hengenahdistusta

Naisen orgasmi hämmentää tutkijoita
Naiset ja miehet tulkitsevat kiihottumista eri tavoin

Siinä pari linkkiä HS:n artikkeleihin (HUOM se 5 artikkelin rajoitus, jos ei ole kuukausittaisten laskujen iloinen maksaja). Ihan mielenkiintoista, vaikka eivätpä nuo nyt kovinkaan kattavia artikkeleita olleet. Varsinkin jälkimmäinen on aika tynkä. Ja jostain syystä mua alkoi lähinnä naurattaa koko aihepiiri. Naisen orgasmi ja kiihottuminen. Hirveen kivoja juttuja, en kiellä sitä millään muotoa. Mutta ihan kuin näissäkin teksteissä olisi siellä taustalla vaikuttamassa sellanen pikkuruinen käsitys, että kaikesta sanotusta huolimatta naisenkin odotetaan laukeavan joka yhdynnässä tai muussa seksinharrastusmuodossa. Miksi orgasmi on onnistuneen naiskentelun mitta? En tiedä kuinka kovan kolhun mun seksikumppanit nyt sais, mutta sanonpahan vaan että vielä en oo kertaakaan yhdynnästä lauennut, enkä ole tainnut muutenkaan saada orgasmia jonkun toisen kanssa peuhatessa. Pari kertaa ollut hyyviin lähellä, mutta ei sit kuitenkaan. Harmittaahan se silloin tällöin, mutta en missään tapauksessa sanoisi etteikö seksi olisi hyvää ja hauskaa ilmankin mun orgasmia. Onneksi kohdalle ei ole osunut yhtäkään sellaista herraa, joka olisi tästä ottanut elämäntehtävän itselleen, ei sellaista suorittamista ainakaan jaksa. Menee fiilikset jos toinen ottaa ongelmaa moisesta. Ja kuten tuon toisen artikkelin otsikko kuuluu: naiset ja miehet tulkitsevat kiihottumista eri tavoin. Me myös kiihotutaan eri tavoin, eri asioistakin. Mutta kun kiihottuminen ja orgasmin saaminen ei ole synonyymejä toisilleen.

Voisi kai tästä jaksaa pidempäänkin, mutta ajatukset katkeilee sen verran pahasti, että parempi jättää tähän.

Eilen käytiin kaverin kanssa Paikallisessa, ja yllätyin kun J asteli sisään. Vatsanpohjasta vähän kouraisi.. Herra suuntasi suoraan meidän pöytään ja mua hymyilytti. Tupakalla käydessä J mutisee jotain niistä viikonlopun viineistään, mutta en kuullut kuin puolet. Tulkitsin tarinan menneen niin, että vielä on viiniä jäljellä. En tiedä sisältyikö siihen minkäänlaista vihiä mulle, mutta en jostain syystä uskaltanut kysyäkään. Kun mun kaveri siitä poistui, jäätiin kahdestaan juttelemaan. Alkoi näyttää jo kohtuullisen hyvältä, ja meinasin uskaltautua sille vihjaamaan että jos se haluaa viininlipitysseuraa niin saattaisin olla käytettävissä. Mutta ei. Sitten astelee P sisään ja tulee meidän pöytään. Kello on jo niin paljon, että siinä se neiti istuu aivan varmasti tappiin saakka. Siinä ei enää pahemmin vihjailla toiselle yhtikäs mitään, joten asennoiduin menemään kotiin.

Ja nyt mua jotenkin vituttaa. Olisin hyvin mielelläni halunnut lähteä J:n luo. Mutta sitten samalla mua ehkä vituttaa myös tää, että alan olla jo vähän turhan sekaisin siitä miehestä. Vähän väliä huomaan ajattelevani sitä tai jotain siihen liittyvää. Haluaisin koko ajan mennä sinne sen luo nussittavaksi tai ihan sama mitä. Huomenna alkaa kuukauden pesti yhdessä jännääkin jännemmässä työssä, ja mä vaan ahdistun kun tajuan, että viikonlopuistakin puolet menee töissä eikä mulle tarjoudu mahdollisuutta päästä sen miehen matkaan. How sad is that? Jostain ihmeen syystä tekis kovasti mieli sanoa J:lle, että tää homma saattaa olla karkaamassa käsistä. Että mulla alkaa leikki mennä jo pidemmälle ku vaan "mukavaa paneskelua ilman sitoumuksia". Alkaa tulla jonkinlaiset tunteet mukaan. Haluan nähdä enemmän. Ei tahdo kohta riittää se, että viikonloppuna olen siellä ja nussitaan muutaman kerran. Ja saatan hyppiä seinille, jos joku viikonloppu jäisikin välistä. Ja kaikki tää vaan siksi, että viime viikonloppuna olin siellä suunnilleen koko ajan?

Jumalauta mikä ahdistus taas. Hyvä että henkeä saa. Oon taas niin naurettavan vammanen, koska jostain syystä stressaan tota lyhyttä duunirupeamaa kohtuuttoman paljon. Samaan aikaan pitäisi saada hoidettua tää yksi kurssi kunnialla loppuun, mutta musta tuntuu pahasti siltä ettei riitä paukut. Eniten vituttaa se, kun kaiken pitää tuntua niin helvetin vaikeelta. Onko se vaan mun pään sisällä? Epäreilulta se tuntuu joka tapauksessa.

Aaaa. Korjaa ittes kasaan, nainen. Ei hommat itkemällä edisty. Mä niin toivon, että tää hajoilu ja tunteidenpurkaukset johtuu vaan lähenevästä shark weekistä. Pliis pliis pliis johdu siitä...

118

Olipa paikat kuinka rikki tahansa, mua panettaa.
Ja pelottaa. Saatan kohta löytää itseni suosta herra J:n suhteen. Yritän pitää pääni jäässä. Mutta sitten huomaankin pohtivani, oliko herralla yhtään, edes marginaalisen vähän ikävä mua siellä skutassa? Tämä typerä pohdinta perustaa siihen, että herra heti perjantaina, kun siihen tupakalla ollessa törmäsin, ilmaisee että hänellä on paljon viiniä ja se ken haluaa jatkoille, saa viiniä. Ehdittiin just ja just moikata toisiamme, niin herra on heti kalastelemassa mukaansa. Okei, se oli selvästikin jo ehtinyt maistaa ostoksiaan, mutta siitä huolimatta ehdin ajatella, että olinkohan käynyt mielessä.. Jos ei muuten niin avuksi panetukseen.

Joojoo, tiedän kuinka naurettavaa tää on. Ja usko pois, mä yritän kovasti kitkeä nää ajatukset pois. Mutta tää pääsi läpi.

Taitaa olla ajallaan tulossa ne kaikkien naisten parhaimmat hetket kuukaudesta. Merkit on ilmassa. Mutta ne mä toivotan tervetulleiksi, sillä saatoin olla pe-la yönä tyhmä. Tai no, niin oli J:kin. Kumi saattoi unohtua, mutta aika pieni mahdollisuus tässä silti on pamahtaa paksuksi (ei menty loppuun asti). Mutta mistäs mä tiedän, kuinka viriiliä tavaraa se herran touhutippa oikein on? Herra asiaa kommentoi la-su yönä kysymällä, oonko miettinyt jo nimeä sille joka viime yönä siitettiin. Oli niin kaksipiippuinen juttu että meinasin revetä kahtia. Ensinnäkin sain taas jotkut sairaat kiksit siitä, että se mies puhuu tollasia... Mutta sitten toisaalta hieman saatoin säikähtääkin asiaa. Mietin olisiko pitänyt sittenkin suunnata apteekkiin päivällä. Mutta onhan sekin nyt aika dramaattinen veto, jälkkäri siis, että ei sellasta viittis ihan noin epämääräisen tapauksen takia lähteä nielemään. Eli oon taas vaan turhan paranoidilla tuulella. Ja nauran itselleni kun shark week alkaa parin viikon sisään.

Pthyi

Mikä ääni kuuluu juuri ennen kuin häpykarva tippuu maahan? Pthyi.

Lähdinpä juuri J:n luota. Jotenkin hassusti päädyin sinne taas. Tällä kertaa sain jopa nukutuksi kohtuullisen hyvin. Kuin myös sain jälleen harjoitella suuhoidon antamista pari kertaa. Ensimmäinen kerta johti siihen, että nyt mun paita on kivasti täplikäs. No, ehkä pesukone pystyy päihittämään pari mällilänttiä :D. Vitsit sikseen, sen miehen kiemurtelua ja huohotusta oli todella kiihottavaa seurata. Mutta voisin sanoa Frank Zappan olevan kyseenalainen valinta panomusiikiksi...

Eilisen ah-niin-ihana runnominen johti siihen, että pillu oli kirjaimellisesti puhki naitu. Vereslihalla. Lievästi sanottuna epämiellyttävää. Ja hieman myös kivuliasta, kuten suihkussa ollessani sain huomata. No, vähän aqualania avuksi, kyllä se siitä. Mutta. Kun olin tekemässä lähtöä tänään, just vetämässä farkkuja jalkaan, J tulee ja sanoo että oli just ajatellut vetäistä multa kaikki jäljellä olevat housut pois. Farkut pysähtyi perseen päälle. "No, vetäse sitten." Voisin sanoa, että hieman saattoi tehdä kipeää. Aluksi oli ihan hyvä, mutta pari lujaa ohi menevää työntöä sai mut parkaisemaan ja paikat kipeytymään sen verran, että lopulta oli keskeytettävä. Vaihtoehdoksi jäi uusi suuhoito. Käy.

Oli siis varsin hauska viikonloppu. Ja J teki mulle toistamiseen ruokaa. Kyseenalainen kunnia olla ensimmäinen herrashenkilö, joka on mulle laittanut ruokaa. Nukkumisen ja panemisen lomassa käytiin myös aika mielenkiintoisia keskusteluja. Pikkuhiljaa opin ehkä tuntemaan sitä miestä. Tähän asti se on jäänyt suhteellisen mitäänsanomattomaksi. Ihan mielenkiintoinen persoona.

Sexytalk

Makaan vatsallani, J:n kalu runtelee mua takaapäin ah-niin-ihanasti. Mies makaa mun päällä, toinen käsi puristaa olkapäätä, toinen rintaa.
-Kuulostat siltä ku tykkäisit
-Mmmh..
-Tuntuuks hyvältä?
-Mmmjooo...
-Sano se ääneen
-Tuntuu hyvältä
-Mikä tuntuu?
-Sun kalu..
-Niin?
-Sun kalu tuntuu hyvältä..
Pari lujaa työntöä niin pohjaan kuin menee, ne kädet puristaa lujempaa, mä huohotan ja vikisen.

A damsel in distress

 
Jo nyt on vittusaatana kun panettaa mutta leikkimisestä ei tule mitään. Kovasti polttelis pöksyissä, mut heti kun edes ajattelen tekeväni asialle jotain, mieli vaihtuu eikä yhtään huvita.

Miten helvetissä mä olen pärjännyt aiemmin?!

En enää edes muista, oliko kuivan kauden alkaessa kuinka hankalaa. Siitä on niin pitkä aika. Plus se kausi tais alkaa lievällä vittuuntumisella tai itsetunnon murtumalla tai jollain vähemmän hauskalla. Lisäpontta siihen, ettei tehnyt mieli. Mutta kai se sit paineen kasvaessa liian suureksi oli vaan pakko hoidella itse pois. Ja mahdollisetsi keksin jonkun uuden kikan, josta johtuen se leikkiminen oli taas ihan mahtavaa.

Mutta nyt. Ei vois vähempää kiinnostaa. Mut kullia kyllä tekee mieli. Noin 25 tuntia vuorokaudesta. Tai ehkä vaan kuvittelen?

Feeling silly

Istun Paikallisessa jo ties kuinka monetta tuntia. Ensimmäinen puolikas meni kätevästi opintohommia tehdessä, toinen puolikas kahden siiderin siivittämänä. Vieressä istuu joku saatanan pätemishaluinen vanhempi herra, johon mulla palaa käämi ihan any minute. Voi vittujen kevät kun pitääkin tietää kaikesta kaiken ja tuoda se ilmi noin joka viides minuutti ihan vähintään.

Kaveri yllytti mua pistämään J:lle viestiä, mutta khuulina ja järkevänä neitinä en tietenkään mennyt lähettämään yhtikäs mitään. En jumalavita aio pilata tätä tähän asti yllättävän hyvin toiminutta juttua liian innokkaalla olemuksella. Toisaalta, ilman jää kun ei uskalla pyytää. Niinhän se menee. Mutta ajattelen asian näin: parempi mennä herran ehdotusten aikataululla kuin kinuta liikaa ja jäädä pian kokonaan ilman, kun herra saa päähänsä, että haluaisin jotain liikaa. Toisaalta voi olla, että mä saattaisin jopa haluta jotain liikaa. Mutta ei mennä siihen, kun tähänkin asti ollaan pysytty hengissä. Vaikka puutostila alkaa olla jo käsinkosketeltava... Leluihin en ole koskenut kuukausiin ja viime panosta on vierähtänyt jo laittoman pitkä aika. Millon nyt viimeksi raportoin saaneeni J:n mehukasta kullia. En laske mukaan sitä poskihoitoa kohta muutaman viikon takaa, enhän mä saanut silloin mitään. Eli on laskettava ainakin viikko vielä siihen päälle... Aaaaaa!!! Vittu! Mä haluan, että se vanha mies nussii mut puhki. Puhuu tuhmia. Läpsäisee perseelle, puristaa lujaa, junttaa sen ison kullinsa syvälle... Voi perkele mä olen puutteessa. Toivoa sopii, että viikonlopun aikana saan siltä mieheltä kunnon kyytiä. Mutta nyt kun sen ääneen sanon (=näkyviin kirjoitan), se ei kuitenkaan saletisti toteudu. Pitänee siis koputtaa puuta.

T tuli muuten häiriköimään mua aiemmin illalla. Ja mua ei jaksanut tippaakaan kiinnostaa. Ei ole jaksanut enää sen jälkeen kun J sunnuntaiaamuna ilmaisi olevansa tulossa Helsinkiin. Sen jälkeen ei muita miehiä ole mun päähäni juurikaan mahtunut. Paitsi että ei toi nuorehko herra tuolla kassalla olis yhtään paha vaihtoehto... :D no jospa ei kuitenkaan.

Tunnen oloni kyllä hyyyviiin tyhmäksi, kun olen jaksanut näinkin pitkään täällä istua. Taka-ajatuksenahan ei tietenkään ollut katsoa, josko J ilmaantuisikin paikalle... No, saattoi se olla ehkä ihan pikkuisen mielessä. Mutta pääsyy oli päästä pois kotoa, jotten menettäisi hermojani vaan saisin oikeasti jopa jotain tehtyäkin. No, onneksi kohta voi lähteä kotiin, kunhan kello matelee vielä vähän eteenpäin ja voin lähteä pysäkille. On mullakin hirveen mielenkiintoinen elämä... *huokaus*

113

Ehkä pikkasen hymyilytti kun J istui viereen Paikallisessa. Seurueen muut ihmiset puhui mistä puhui, kun J kysyy enkö todellakaan ole juonut mitään koko iltana. "Aika villiä. Mutta sun on hyvä nyt tossa iässä elääkin villisti, ennen ku täytät 20.." Jaa, ei tollaset vanhat sedät meinaa pysyä enää vauhdissa mukana. "Ei, siitähän tullee vaan fyysisiä ja henkisiä vammoja näin vanhoille." Ei varmaan kuulosta juuri miltään, mutta mua kutkutti kun ne jutut oli niin piiloviestejä meidän kahdenkeskeisistä keskusteluista. Kun yritin tehdä lähtöä, herra kommentoi kaikenlaisia verukkeita, että enhän mä nyt vielä voi lähteä. Hmm. Olin vissiin niin ihastuttavaa seuraa, ettei mun olisi vielä pitänyt lähteä.. Hyvä etten nukahtanut siihen paikkaan, väsyttää niin vietävästi. Mutta jos asuisin siinä vieressä kuten kaikki muut seurueen henkilöt, ei kai mulla oliskaan ollut minkäänlaista kiirettä lähteä. Mutta koska asun bussimatkan päässä, aikataulut määrittelee hyvin pitkälti sen, kuinka myöhään voin siellä sunnuntai-iltana istua. Ikävä kyllä..

En saisi ollenkaan lähteä miettimään, mitä olis kenties puhuttu tai tehty, jos oltais jääty siihen vaan kahdestaan. Olisko tullut kutsua sen luo? En saisi, mutta haluaisin uskoa, että kyllä. Ja olisin teoriassa voinut mennäkin (todella mielelläni). Mutta edellisyön unimäärän jäädessä noin viiteen tuntiin ei ajatus aamun pikkutunneille asti valvomisesta tunnu kovinkaan fiksulta idealta. Ja huomenna pitäisi palata sorvin ääreen virkein mielin ja ylitehokkaan tuotteliaasti. Erään kurssin viikkotehtävä olis hyvä saada puserrettua kasaan huomisen aikana, sitten pitäisi tarttua yhteen toiseen tehtävään. Niin ja tenttiin lukeminenkin täytyisi alottaa mielellään jo huomenna. Voisin sanoa, että aika vaativa viikko on luvassa, mun opiskeluhistorian huomioiden. Tai lähinnä ne ongelmat joita siihen liittyy. Ei ole ihan pikku juttu mulle yrittää pysyä noissa tavoitteissa, vaikka ne jonkun korvaan kuulostaiskin jokseenkin mitättömiltä.

Mutta. Herra J on taas kaupungissa. Hyvässä lykyssä tää neiti saa lähiaikoina seksiä. Mmmh..!

Lazy sunday

Majapaikka löytyi, mutta ei sitä panoa. No, ei haittaa. Meillä oli henkeviä keskusteluja Ta:n kanssa, ja sen neidin sohvalle on hyvä sammahtaa. Pari lasia saatoin juoda liikaa, aamulla olo oli melkoisen jäätävä. Aivan kammottava hedari, ja mulle on alkanut muodostua teoria siitä, että hampaiden pesu (tai lähinnä se hammastahna) saattaa sysätä krapulan oksennuskrapulaksi. En sentään oksentanut, mutta läheltä liippasi... En ole kovin ylpeä itsestäni, myönnän sen. Voitin kuitenkin sen pahan olon, ja E:n ja H:n residenssissä oli kivasti ruokatarjoilua. Hetken kyllä viivyttelin sen lautasen kanssa kun arvoin olisiko pitänyt sännätä vessaan, mutta kun sain vähän murua rinnan alle niin huono olo kaikkosi. Ihanaa!

Nyt jos matkaisi kotiin, setvisi hieman sitä kaaosta jotta mahdun omaan sänkyyn nukkumaan ensi yönä ja kävisin suihkussa. Illemmasti ajattelin suunnata vielä Paikalliseen. T on siellä, ja mulla on jälleen hyvin ristiriitaiset tuntemukset siitä, haluanko sen kanssa siellä istuskella. Mutta ajattelin taktikoida siten, että menen sinne vasta myöhään, jolloin en vahingossakaan päädy lähtemään samalla ovenavauksella. Ja mä tiedän kyllä kuinka helvetin typerältä tällainen pohdiskelu kuulostaa. Eihän siinä ole mitään järkeä. Mutta onko joku väittänyt että olisin mitenkään järkevä ihminen?

J laittoi viestiä aamulla, on tulossa sieltä skutsista kotiin tänään. Olin sille silloin joskus pari viikkoa sitten pistänyt viestiä että oon suuntaamassa samoille seuduille autolla, eli saa kysellä pääseekö kyytiin. No, nythän tietenkin kävi niin, että eilen sieltä tulin takaisin eikä kyytiä siis ole tarjolla. Mutta kiva tietää, että se on tulossa kotiin. Vähän ehkä vatsasta kipristää. Nyt täytyy olla tarkkana eikä olettaa yhtikäs mitään yhtään mistään. Tai keksiä mitään typeriä haaveita... Mutta hymyilyttää silti :)

Valitusta

Saattaa ehkä hieman olla tylsää täällä baarissa, kun pöytä on täynnä ihqraksupoksu pariskuntia. Että please. Ja hirvee meteli. Ja kotona on joku aivan hillitön hävitys, eli olis hirveen kiva löytää jokin muu väliaikainen yöpaikka tälle yölle. Pitänee siis iskeä joku panokumppani ;). Joo, ihan ku se noin vaan onnistuis. Mut katellaan. Kohta on ehkä pakko siirtyä perseineen Paikalliseen. Sieltäkin saa helpommin munaa kuin täältä. Hah...

110

Ihan mielenkiinnosta utelen, että mitähän mahdat etsiä kun mun blogiin olet päätynyt hakusanalla "unikaveri pettäminen"?

Ja miten tuntuukin aina olevan niin, että ihan yks kaks tajuan kuinka pahasti mua panettaa - just kun olen lähdössä yöksi muualle enkä siis pääse hakeutumaan panetuksenparannus-apajille. Voivoi. Ja eilen olin taas ihan sitä mieltä, että T ei jaksa kiinnostaa pätkääkään, mutta nyt tässä ollaan taas pistelty viestejä ja aijai, kummasti alkaa housuissa kuumottaa.. Jumalauta. ei tästä tule mitään.

Minäkin haluan.

Myönnän sen suoraan. Mä kaipaan sitä ihastumisen huumaa. Sitä kun toinen muiden silmiltä salaa koskettaa. Kuljettaa kättään selkää pitkin, sivelee lanteita, hipaisee peppua.. Haluaa kosketuksillaan kertoa pitävänsä musta, haluavansa tuottaa mielihyvää. Ettei malta olla koskematta.

Seurasin sivusta kun eräs tutuksi tullut mies Paikallisessa kuljetti kättään naisensa peppua pitkin, kevyesti puristi ja silitteli. Samalla jutteli niitä näitä pöydän toisella puolella istuvan A:n kanssa. Ei tiennyt mun näkevän, mutta tuskinpa se sitä olisi millään tavalla haitannutkaan vaikka olisi tiennyt. Ja tunsin pienen kateellisuuden piston. Minäkin haluan.

108

Olipas ilta. Tai no, ei sinällään kovin kummoinen, mutta tuli siitä humalaan joka tapauksessa. That was not my intention.. Mutta lähdinpä nyt kuitenkin Paikalliseen suhteellisen myöhäisenä ajankohtana. Ja kuinka ollakaan, mulla on vissiin jonkinlainen intuitio joka oli jälleen oikeassa. Hymykuoppamies ilmestyi paikalle, ja yhdessä erään AJ:n kanssa (jälleen uusi "nimi" jota en ole aikaisemmin maininnut mutta johon olen viime aikoina jokseenkin tutustunut) meillä oli varsin järkeviä, filosofisiakin ja eritoten mielenkiintoisia keskusteluja. Ja mulla oli hauskaa. Ja siinä sivussa sain itseni täysin vahingossa humalaan. Ja voi kun se hymykuoppamies oli jälleen niin kovin komea. Mutta onneksi sillä on vissiin joku nainen, niin ei tarvitse haaveilla :D. Eipä siinä ole paljonkaan edes haaveilemista, muuta kuin ehkä se ulkonäkö.

Tuli muuten sellainen ajatus mieleen, että pitääköhän se kovinkaan paljon paikkaansa että miehen jalan koko viittaa herran muun varustuksen kokoon... Hymykuoppamiehen kohdalla se ainakin pätee (melko pieni jalka ja ei kovinkaan kummoinen kalu), mutta nyt en yhtään muista minkä kokoinen jalka esimerkiksi J:llä on. Ei silläkään kovin iso taida olla, joten sen kohdalla sama juttu ei päde. T:lläkään ei ole kovin iso jalka, mutta sen kalusta mulla on hyvin hatara mielikuva. Ei se nyt mikään ihan pikkuruinen pili ole, mutta vaikeaa arvioida sen enempää, sillä se vähäinen käsituntuma mitä mulla siitä sen yhden aamuöisen pienen koskettelun perusteella on... No. Kyllä siellä jotain tuntui olevan, mutta ei se ihan paraatikunnossa tainnut silloin olla. Eli en osaa sanoa.. Ja kun en sitä ole tosiaan sen enempää millään ruumiinosallani tuntenut, niin vaikeaa sanoa suuntaan tai toiseen.

On mullakin ajatukset näin kahdelta maanantaiyönä... :D

Change the fucking record

Vaikea taas vaihteeksi. Minä siis, jos joku ei sitä jostain syystä automaattisesti ajatellut niin.

Noh. Menin Paikalliseen. Ja T oli siellä. Mitä uutta? Ei mitään. Ja herra istui mun pöytään. Tarinoi lauantai-illastaan, siitä kun sitä ketutti ettei kainalotouhuista tullut mitään ja kuinka piti kiskoa viinaa aamukuuteen. Olin viisas ja pidättäydyin tyylikkäästi lähtemästä samaan aikaan herran kanssa (olisihan se ollut taas vähän turhan riskiä/itsestäänselvää jonkun mielestä, että poistun paikalta vajaan tunnin jälkeen ja lasi puolillaan limpparia tämän erään herran kanssa, kun meidän on nähty aiemminkin poistuvan samaan aikaan). Herra pistää kuitenkin viestiä jonkin ajan päästä, ei vaan voi vastustaa mua hah! Puoliviatonta viesteilyä, mutta eihän se saa kutsuttua mua sen luo. Vihjailuja kyllä riittää, mutta päätin että mähän en perkele ehdottele mitään kun ei herrakaan ole vielä koskaan sitä tehnyt. Niin. Saatana. Ja tässä se vaikeus tulee: en oikeastaan ollut yhtään varma olisinko edes oikeasti halunnut mennä sinne. Kyllähän se kainalossa nukkuminen olisi aina mukavaa, mutta kun se mies tuntuu taas vähän väärältä. En oikein jaksa sen juttuja enää, ne on sitä samaa vanhaa. Kuinka tylsää onkin kerta toisensa jälkeen lukea, että nyt ois kiva halata takaapäin, suudella kaulaa ja viedä kädet paidan alle. Change the fucking record! Ei sillä, etteikö se saisi pöksyt kuumottamaan kun sen livenä joku tekee, mutta kiihotusmielessä se ei enää tekstinä nyt jo ties kuinka monetta kymmenettä kertaa toimi. Aina sama kaava! Jos yrittäis joskus keksiä vähän jotain uutta, tai edes muotoilla sen jotenkin muuten, mutta ei. No, eipä kaikilta voi vaatiakaan kirjallista lahjakkuutta, jokaiselta ei se tuhmien kirjoitteleminen vaan luonnistu samalla tavalla kuin joltain toiselta. Eipä silläkään, ettenkö itse sortuisi samaan, mutta mulla kuitenkin on vähän enemmän mielikuvitusta tai ainakin taitoa pistää se tekstiksi... Loppulukema nyt kuitenkin on se, että lähdin kotiin enkä kainaloon. Ja että mua ei oikeastaan enää niin hirveesti kiinnosta se mies.

Auta armias, jos kyseessä olisi ollut esim. herra J. Joo terve, mä en saa sitä miestä nyt vittu päästäni pois. Alkaa vituttaa. Ja vähän pelottaakin. Mä tulen satuttamaan itseäni sen kanssa, jotenkin. Olen ihan varma. Ja mua vituttaa aika suunnattomasti, että yrityksistä huolimatta en vissiin ikinä opi. En ikinä saa pidettyä ajatuksia kurissa ihmisten suhteen. Pitäisi ehkä asennoitua jatkossa hillitsemään himojaan ja lähteä vain sellaisten matkaan, joista saattaisin olla kiinnostunut enemmänkin ja jotka saattaisivat olla kiinnostuneita musta eikä heti rajoittamassa touhua pelkkään seksiin. Tai sitten lähteä vain sellaisten matkaan, joista tietää ettei niihin törmää enää koskaan, eli siitä ei voi muuta irti saada kuin panon. Todennäköisesti kännisen sellaisen.

Tää on niin typerää ja ristiriitaista. Asiasta on käyty keskustelua parinkin henkilön kanssa, ja heille olen selittänyt olevani usein sillä kannalla, että kyllähän sitä seksiä voi ihan mielellään harrastaa eikä sen tarvitse automaattisesti johtaa mihinkään suhdetta muistuttavaan tai muuten tunteilla sotkettuun juttuun. Hirveästi haluaisinkin, että se olisi totta myös mun kohdalla, mutta ei se vissiin ole. Elän harhaluulossa, mutta nyt olen alkanut herätä siitä. Ja vittu kun vituttaa.

Ja naurattaa. Säälittävää ruikutusta.

Just my luck

Niinhän se menee, että jos itse yrittää ehdottaa jotain, ni just sillon ei onnistu.

Istuin H:n kanssa Paikallisessa, kun T tulee sinne. Lyhyen hetken herra istuu siinä meidän kanssa, ja mulla on vaan vaikee olo. Aikaisemmin päivällä pisteltiin varsin kivoja viestejä fb:ssä, mutta heti kun nään sen siellä, mua vaan alkaa jotenkin vaivaannuttaa. Voiko noin sanoa? No, ihan sama. En just sillä hetkellä osaa sanoa suuntaan tai toiseen, haluaisinko siitä miehestä mitään. Mutta kun tehdään lähtöä H:n kanssa ja herra siirtyy takaisin tiskin päätyyn josta tulikin, keksin haluavani ehkä sen kainaloon. Sittenkin. Kun sanon heipat H:lle, laitan herralle viestiä jossa kysyn monelta se ois mahdollisesti lähdössä kotiin, saattais ehkä tehdä mieli tulla kainaloon. Vastauksessa kestää melkein 10 min, ja siinä lukee että myöhästyin parilla minuutilla. Herra ehti jo jonkun kaverinsa kanssa sopia jatkot ja nyt sitä harmittaa (oikein kaksin kappalein surunaamoja). Vastasin, että ehtiihän sitä joskus toistekin, johon herra vielä kerran vastaa, että sitä harmittaa.

Hah. Samaan aikaan ärsytti, sillä päivän viesteilyn pohjalta olisin saattanut vihdoin uskaltautua tekemään aloitteen jollain tapaa, mutta ei sitten. Ja samalla tuli voitonriemuinen olo, kun herra niin vuolaasti ilmaisi sen harmituksen joka sillä oli kun ei nyt onnistunutkaan. Olen niskan päällä. Kerrankin mulla on vahvasti sellainen olo, että en ole liikaa "mukana" tässä jutussa, vaan voisin hyvinkin pitää vain hauskaa ilman sen suurempaa tunnelatausta. Tosin voisihan se heittää aivan häränpyllyä siinä vaiheessa kun oikeasti makoilisin siellä kainalossa. Mutta sen tietäisi vain menemällä sinne. Toisaalta kuinka niskan päällä olen jos en osaa edes katsoa siihen mieheen päin julkisilla paikoilla, vaan olo on lähinnä todella vaikea...? Phfft, unohdan moiset. Oon niskan päällä.

J pyörii kyllä edelleen mielessä. Herra on onneksi mökillään tuolla jossain, enkä siksi näe sitä nyt hetkeen. Auttanee kyllä jonkin verran, vaikka samalla vituttaa kun ei ole vipinää sillä saralla. Minkäs mä sille mahdan, että tekee mieli sitä kalua... Oah. Mutta onneksi olen hetkittäin (lyhyinä ja harvalukuisina...) saanut ajatukseni sen miehen suhteen jokseenkin järkeviksi. En ole missään vaiheessa varsinaisesti uskaltautunut/erehtynyt haaveilemaan, että siitä tulisi mitään oikeasti syvempää tai vakavampaa, mutta siltikin se mies pyörii luvattoman paljon mielessä. Pidän siitä ihmisestä, sen voin sanoa suoraan, mutta en osaisi ikinä kuvitella, millaista olisi mikään tän vakavampi sähellys. En osaa nähdä sitä herraa potentiaalisena parisuhdevaihtoehtona, mikä on kyllä erittäin hyvä. Sillä ei siitä tulisi ikinä mitään. Ollaan sen verran eri planeetoilta kotoisin, ettei löydettäis juurikaan mitään yhteistä, ikäeroakin on aika huomattavasti ja siksi sen esitteleminen kotona ei tulis kuuloonkaan. Plus voi jeesus mitä katseita me kerättäis jo esim. Paikallisessa, mitä kommenttia tulis yhteisiltä tutuilta, mitä kommenttia mun muilta kavereilta. Ihan naurattaa jo pelkkä ajatus! Miksi mä sitten aloin tällaisia pohtia? No koska haluan siltä sitä helvetin herkullista kullia mielellään vaikka joka vitun päivä, mutta se vääjäämättä jossain kohtaa johtaa siihen, että ne kiintymyksen tunteet alkaa heräillä ja voi vahingossa jopa kasvaa vähän liian suuriksi. Eli tää tauko tekee enemmän kuin hyvää. Kun nyt yhtään tunnen itseäni, tiedän jo nyt että pitäis varmaan oikeasti lopettaa tää touhu kokonaan, mutta kun mulla ei ole itsehillintää kieltää hyvää seksiä itseltäni. Kuka pystyy? Oot mun idoli, jos joskus ilmoitat olemassaolostasi.

Jos olisin fiksu, jättäisin nää pohdinnat nyt tähän ja alkaisin nukkumaan. Väsyttää ihan vietävästi. Ja huomenna on isänpäivä. Yay... Kun mulla on niin sormia polttelevan lämpimät välit faijaan, että ei paljoo kiinnostais. No, saan ainakin hyvää ruokaa. Kiitos äiti!

Miehenkipeä

Olen aika kamala, kun viesteilin tuhmia T:n kanssa, mutta mielessä pyörii vaan J ja sen mehukas kulli. Jo aamusta saakka oon vaan halunnut jotain tuhmuuksia, eikä toisella osapuolella ole mitään väliä. Paitsi että pitäis olla mies. Niinpä T on toimiva kohde, vaikkakin samalla tuntuu vähän kyllä ehkä väärältä. Tuntuu vähän siltä, ettei se mies enää niin kuumota, mutta siltä saa kaipaamaani huomiota.

Alkaa kyllä jo hieman huolestuttaa, että saattaisin olla pikkuriikkisen ihastumassa J:hin. Ei hyvä. Ei ollenkaan. Niin väärä tyyppi. Ja muutenkin, kaikki oli menossa niin hyvin! Jospa vielä onnistuisin hillitsemään tyhmiä ajatuksiani ja pitää tän homman tällaisena kuin se nyt on. Sitä selkeästi kiinnostaa sen verran, että seksiä on kivasti saatavilla, miksi en siis vaan voisi nyt kivasti tyytyä siihen? No, tavallaan tyydynkin, mutta sitten aika ajoin päähän eksyy niitä vääränlaisia ajatuksia.. Onko mun aina pakko paukata suoraan ihastumiseen?! Enkö osaisi edes kerran tykästyä johonkuhun ilman sen suurempia taka-ajatuksia ja tahdosta riippumattomia haavekuvia toiveineen? Vois vaan tykätä jostain ihmisestä ihan ihmisenä, kaverina ym. ja siinä sivussa saada helvetin hyvää seksiä. Miksi pitää aina sotkeutua jotkut hiton yli-innokkaat tunnetilat mukaan kuvioihin?

Voisiko olla niin onnekas sattuma, että ajatukset on vaan nyt hormonipilven ympäröimiä ja että ne siitä rauhottuu kunhan menkat loppuu? Let's hope so. Koska muuten saa taas kärsiä.

Mmm...

Jahas. J pisti alkuillasta viestiä, oli vasta herännyt. Siinä jotain viesteiltiin, puolihuolimattomasti ilmaisin olevani menossa Paikalliseen. Herra aikoi ensin käydä hakemassa jostain kaljaa ja ehkä sitten tulla sinne myös. Istuin H:n ja muiden kanssa siellä, kunnes puoli yhdentoista maissa tulee viesti. "Tuli ehkä huono idea mieleen. Eikä mulla ole tarjota muuta kuin kaljaa." Luin rivien välistä, että herrahan ehdottelee. Ohoh! Vaikka siitä silloin aikaisemmin niin keskusteltiin, että ei ehkä pitäis ottaa kovin vahvasti tavaksi näitä tapaamisia. Vastasin, että idea saattaa olla huono, mutta mielelläni. Tosin piti myös informoida, että tänään alkoi menkat, eikä musta siksi ehkä ole kovinkaan suuresti iloa. "Oijoi. Mutta voisko ehkä silti kuvitella, että keksittäis jotain tekemistä." Jaajaa... Vähän kyllä saattoi vatsasta kouraista... Tosin sanoin - pahoitellen kielenkäyttöäni - että perse on off limits. En halunnut sitä alkaa säheltämään, sillä kuten jo todettua, herra ei ole ihan sieltä hellimmästä päästä... Enkä halunnut alkaa ohjeistamaan, miten homma pitäisi hoitaa. Tuntui jotenkin nololta tai jotain... En tiedä. Mutta lisäsin tämän kiellon perään, että mielelläni mä vähän leikkisin sillä kivalla... "Okei. Joko mun pitäis alkaa odottaa?" Sanoin, että juoma on vielä kesken, jotta joutuu kyllä hetken odottamaan.

Sniikkailin itseni kiertoteitä herran talolle - H:lle sanoin lähteväni kotiin. Istutaan ensin keittiössä, kunnes lähdin käymään vessassa. Herra meni sillä aikaa makkariin koneelle laittamaan musiikkia (jotain 60-luvun ihanuuksia vissiin :D) ja suuntasin sinne itsekin. J istuu tuolilla ja vetää mut itseensä kiinni. Voin sanoa, että siinä vaiheessa vitutti ihan urakalla tänään alkaneet menkat. Panetus oli aika käsinkosketeltava. Aukaisin herran vyön ja housut, mutta koska asento oli hankala, ohjeistin siirtymään sängylle. Tässä vaiheessa ehkä hivenen jännitti. En ole aikaisemmin ollut niin "määräävässä" roolissa. Ehkä sana "aktiivinen" on oikeampi. Kiipesin siihen päälle ja hetken kiusoittelin hieromalla itseäni kalua vasten. Kauaa en malttanut siinä olla, vaan siirryin illan päätähden luo. Nyt sai sitten ihan urakalla harjoitella suihinottoa, en kyllä tiedä osasinko kuinka hyvin. Välillä herra kyllä innostui työntämään kalua niin ripeästi, että imu hajosi koko ajan. No, ehkä se sit tuntui sen verran hyvälle ;). Välillä oli pakko rauhoitella, sillä se kalu on sen verran pitkä, että pari kertaa melkein yökkäsin kun meni niin syvälle. Ei ole musta syväkurkuksi :D. Kun siirsin huomioni hetkeksi kiveksiin, herra tuo oman kätensä mukaan leikkiin ja pääsin imaisemaan paremmin. Ja koska aiemmilta kerroilta opin, että herraa kiihottaa myös sormi pepun puolella, otin senkin keinon käyttöön. Olin itsekin aika täpinöissä kun kuulin ja näin kuinka se mies oli aivan liekeissä. Lopulta herra laukeaa kouristellen, ja mun työni on tehty. Päätin tilaisuuden tullessa nyt myös maistella itse tuotostakin siistimällä kalun muutamalla lipaisulla.

Pieni kuolema on klisee, mutta kuvaa ainakin miehen laukeamista hyvin. J makasi pitkään hiljaa silmät kiinni ja siinä vieressä maatessani kuuntelin sen hengityksen tasaantumista. Kohta kuului pari korahdustakin, mutta herra havahtui ja mumisi että nyt maittaisi tupakka ja uni. Hetken päästä herra alkaa taas vaimeasti kuorsata, jolloin päätin itsekseni siirtyä tupakalle. Lopulta J:kin kömpii ylös, käy siistimässä itsensä ja liittyy seuraan. Se hetki on aina jotenkin vähän vaikea. Jos kyseessä olisi jokin syvemmän suhteen tapainen, voisi ehkä rennommin kommentoida settiä tai kenties siinä hieman halailla, mutta koska nyt on kyseessä lähinnä "friends with benefits" -tyyppinen asetelma, en keksinyt mitään sanottavaa. Herra onneksi avaa suunsa, joskin päädytään puhumaan politiikasta ja muusta seksikkäästä :D. Kello oli vasta varttia yli yksi kun alotettiin keskustelu, enkä oikein tiennyt mitä pitäisi ehkä tehdä. Mutta koska herra ehkä puolivitsillä toteaa, että taidan ehtiä vielä bussiinkin, asennoidun menemään kotiin nukkumaan. Tosin J kyllä vielä myöhemmin puolittain totesi ja kysyi, että haluan ilmeisesti nukkua tänä yönä eli mennä kotiin. Vastasin, että kyllähän se uni maittaisi, mutta samalla saatoin toivoa herran pyytävän mua jäämään. Olisin kyllä jäänyt, vaikka en silloin saisi taaskaan kunnon yöunia nukuttua. Ovella halatessa herra sanoo "kiitos ja törmäillään taas", ja mulle tuli lievästi käytetty olo. Ei sinällään mitenkään negatiivinen fiilis, mutta ehkä hieman ristiriitainen. Minä hoitelin hommat, pyyhkäisin mällit suupielestä enkä jäänyt turhia notkumaan ja ulisemaan läheisyyttä. Mutta toisaalta, itsehän sanoin ettei kunnon paneminen ole illan ohjelmistossa mutta että mielelläni teen edes toisen osapuolen tyytyväiseksi. Ja mulla oli hauskaa. Olen ihan tyytyväinen itseeni ;).

Kusen omiin muroihini

Ei ehkä ollut järkevää, mutta olin yötä J:n luona. Järkevää se ei ollut siksi, että herra oli hyvin humalassa ja tiesin ettei seksiä ole tiedossa. Ja sen nukkuvan miehen näkeminen ei ainakaan vähennä sitä tunnetta, että pidän siitä. Ja muutenkin oli ehkä enemmän sellainen kanaemo-olo, että haluan viedä sen turvallisesti kotiin. Ihan ku sillä matkalla olis ollut varsinaisesti mitään vaaraa mistään. Mutta humalatilasta huolimatta meillä oli varsin filosofiset keskustelut. Vähän haastetta ajatuksille, eikä ihan niin vähääkään.

Vaikka ilta siis päättyi kohtuullisen hyvin, välillä ehti jo näyttää pahalta. T ilmaantui yllättäen Paikalliseen, oli muuten aika humalassa. Ja mulle tuli saman tien taas olo, että ei nyt, nyt en jaksa yhtään. No, siihenhän se parkkeerasi muhun kiinni, välillä yritti ujuttaa kätensä mun reidellekin mutta karistin sen pois. En halunnu ruokkia sen ajatuksia yhtään enempää, ei ollut nimittäin minkäänlaista halua päätyä sen luo. Tilanteen pelasti joku känninen nainen, joka paukkasi siihen pöydän päähän kun oltiin tupakalla, eikä T jaksanut selvästikään kuunnella sitä. Herra päätti ihan viisaasti lähteä kotiin, ja silminnähden rentouduin. Ihme ettei J kysynyt siitä mitään, koska näin sen katsovan mua vähän väliä. Olishan sen varmaan sokeakin nähnyt, että ensin oon puhelias ja nauran paljon, ja sit ku T tulee siihen ni hiljenen enkä oikeastaan edes katso siihen päin. Tosi aikuismaista, eikö? Välillä saan olla niin kovin ylpeä itsestäni tällaisissa tilanteissa.

Mene ja tiedä, mikä tossa taas niin tökkii. Mutta en vaan jaksa T:tä jos se on humalassa. Ja saattoihan silläkin olla jotain tekoa, kun J istui siinä vieressä ja selkeästi halusin enemmän sen matkaan. Kuten jo sanoin, ei ollut ehkä järkevää se J:n luo lähteminen. Vaarallista peliä itsensä kanssa. Mutta lähdin jo aikaisin, koska en saanut unta. Ja ajattelin että se herra nukkuu varmaan pitkään humalaansa pois. Jospa sit itse nukkuisin taas pitkin päivää, ei taida ihan riittää noi muutaman tunnin yöunet...

102

Menin siis Paikalliseen eilen. Ehdin just istuttaa perseeni penkkiin, kun hymykuoppamies astelee sisään. Se moikkaa tiskiltä ja tulee sitten mun pöytään istumaan. Sillä miehellä on todella uniikki taito osata puhua puutaheinää. Juttu alkaa näennäisen järkevästi, hitaalla tempolla ja taukoillen välillä. Mausteena hölmöjä ilmeitä, ja sitten se juttu eksyykin ihan muihin aiheisiin, lopulta tulokseksi tulee lähinnä hyvältä vaikuttava alku, jonka jälkeen on pikemminkin lista sanoista, jotka eivät liity toisiinsa millään. Joku voisi jo luulla, että herralla on a) jatkuva känni päällä, b) kielen kehityksen vakava viivästymä tai c) skitsofrenia. Mutta mä vähän luulen, ettei kyse ole mistään noista - tosin sitä känniä voi harkita ainakin osassa tapauksia. Sillä on vaan sellanen hölmö tapa leikkiä ja temppuilla, esittää. Aluksi se on hirveen söpöä, mutta pitemmän päälle, kun niistä jutuista ja tarinoista ei oikein tahdo saada selvää, se alkaa käydä hieman väsyttäväksi. Oli miten oli, sen verran sain selville, että herra oli käynyt katsomassa uusimman Bondin ja tykännyt siitä. Sitten alettiin askartelemaan mun junalipusta jotain paperisilppua. Herra väänteli siitä linnun. Ja mä otin salaa videokuvaa, kun herra asetteli ja siirteli, yritti ottaa kuvaa puhelimellaan, mutta lopulta vaan huokaa syvään ja toteaa "ei onnistu". Jotenkin sydäntä lämmitti.

Sitten paikalle saapuu eräs uskomattoman ärsyttävä herra, kutsuttakoon häntä nyt Ma:ksi. Se herra on saanut H:n hajoilemaan ja ahdistumaan ihan urakalla työntämällä nokkansa asioihin, joihin se ei kuulu. Tilanne oli silloin vielä se, että H:lla ja J:llä oli sellaista tavallista yksityisempää "vipinää", istuivat usein vierekkäin, juttelivat kahdestaan, ynnä muuta mikä tietenkin heti paljastaa että ne suunnittelee karkaavansa naimisiin - luultavasti Las Vegasiin. No, olihan siinä taustalla vähän sitä molemminpuolista kiinnostusta, mutta ei se koskaan varsinkaan Paikallisessa mennyt liian pitkälle. No. Ma katsoi kuitenkin tarpeelliseksi alkaa asiasta H:lle huomauttelemaan, ja jossain vaiheessa sanoo suoraan, ettei H ansaitse sellaista miestä kuin E. "E o liian hyvä sulle." Sitten katkesikin välit niiden kahden (H:n ja Ma:n) välillä. Enkä mäkään missään vaiheessa ainakaan omasta mielestäni hakeutunut millään tavalla Ma:n kaveruuteen, meidän porukka ei ylipäänsä kaipaillut sitä miestä siihen viereen istumaan tai mitään muutakaan. Eikä varsinkaan enää siinä vaiheessa kun H sai tarpeekseen niistä loukkauksista joita se mies viljeli "ihan hyvää hyvyyttään, kun hän vaan niin välittää". Pitkään aikaan sitä miestä ei näkynytkään, oltiin varsin tyytyväisiä tilanteeseen. Mutta nyt se on ilmeisesti taas kaivautunut esiin kuopastaan. Ja eilen se sitten katsoi asiakseen tulla mulle kessulla selittämään taas kaikkea ihmeellistä. "S, vihaatko sä mua?" Ööö, en? Totuushan on, että mulla ei ole kovinkaan voimakkaita tunteita sitä miestä kohtaan. Välinpitämättömyyttä, joka ajoittain taittaa sinne negatiiviselle puolelle, "dislike". Ja nähtävästi mun ei pitäis sitten ollenkaan puuttua siihen, jos H kertoo mulle jotain, antaisin heidän selvitellä ne asiat. Joo okei. Fine. En mä haluakaan puuttua sellasiin. Paitsi jos se alkaa taas loukkaamaan H:ta. Sitten se mies haluaa halata, hänellä on niin ikävä sitä vanhaa kaveriporukkaa. En osannut muuta sanoa kuin "oi voi", pahoitella jos tilanne on niin. Mutta en osaa asiaan oikein mitään sanoa kun en tiedä ketä siihen porukkaan edes kuuluu. "No mm. sinä!" No voi hevetti. Jotain siinä sönkötän päästäkseni tilanteesta pois. Sitten herra vaihtaa aihetta ja kysyy "no, mitäs sinä ja hymykuoppamies?" No, askarrellaan lintuja mun junalipusta.. "Ai että sellasta. Ehkä mä sit ajattelen liian romanttisesti." Mitä vittua? Kuittasin asian nauramalla, mutta lähinnä ärsyynnyin kommentista. Jaa että heti pitäis olla jotain "romantiikkaa" ilmassa kun istutaan samassa pöydässä. Eipä näytä herra muistavan, että viime viikonloppuna näki mut istumassa J:n kanssa kahdestaan siinä samaisessa pöydässä. Siinä kait olis enemmän sitä "romantiikkaa" ilmassa kun oon päätynyt herraa panemaan tässä lähiaikoina. No okei, olenhan mä hymykuoppamiehenkin matkaan lähtenyt, mutta siitä nyt on jo sata vuotta aikaa, tai ainakin yli puoli vuotta. Pointti on se, että miettiikö se mies tosiaankin heti ensimmäisenä sitä, että nyt on saletisti jotain vipinää kun mies ja nainen istuu saman pöydän ääressä, vieläpä kahdestaan!! Ilman esiliinaa?! Voi kauhistus.

Siinä vaiheessa päätin, että on hyvä aika lähteä kotiin. En jaksa kuunnella sitä enää hetkeäkään, ja bussejakaan ei mene enää kauaa. Huikkasin heipat hymykuoppamiehelle (joka muuten jälleen ansaitsi nimensä kehumalla mun hymykuoppia) ja marssin ulos. Nyt kovasti toivon, että onnistuisin välttämään Ma:n kun seuraavan kerran siihen Paikallisessa törmään. Tai no, eiköhän siihen pakostakin törmää, mutta onnistuttais välttämään se, että se tunkis samaan pöytään. Vittu sitten palaa kyllä käpy. Miten joku aikuinen ihminen osaakin olla niin älytön ja tyhmä, ettei tajua mitään. No. Jospa ei nyt vielä ärsyyntyis kun mies ei ole mailla eikä halmeilla.

Hmmm. Mitähän sitä tänään tekis? Tai lähinnä minne illalla eksyis...

A big list of "no"

Voiko olla enää paljon tylsempää? Istun junassa matkalla Helsinkiin. Päätin kokeilla pitkästä aikaa päivän viimeistä junaa, jolla olen eteläisillä huudeilla siinä yhdentoista maissa. Ja koska mulla on mitä ilmeisimmin jonkin asteinen aivovaurio tai vähintäänkin riippuvuus, olen menossa junasta suoraan Paikalliseen. Mulla oli vaan jo päivällä ihan sellainen olo, että jos tänään lähden kotiin, haluan käydä siellä. Tyhmää, eikö? Ei niin mitään järkeä. Mutta ehdin sinne vallan mainiosti yhdelle siiderille, tai mahdollisesti limpparille. En ole miettinyt asiaa sen tarkemmin. Mitään taka-ajatuksiahan asiassa ei ole (en ainakaan suostu myöntämään sitä itselleni, vaikkakin saattaisin ehkä haluta törmätä siellä ihmiseen tai toiseen..).

Mielessä on käynyt lievästi epämiellyttävä ajatus. Viime vierailulla J:n luona huomasin, että paikat ei ollu tarpeeksi kosteina. Aikaisemmin se ei ole ollut minkäänlainen ongelma - siis sellaista ei ole ilmennyt vielä koskaan (paitsi ehkä sooloillessa). Okei, okei. Syynä voisi hyvinkin olla krapula, jollainen mulla lievästi ehkä oli. Mutta toisaalta olin koko helvetin yön lipittänyt vettä niin kuin sieni, joten lievä nestehukka on aika epätodennäköinen syy. Mitä jos en kiihotukaan kunnolla? Alun jännitys on karissut jo kolmessa panossa?? En suostu hyväksymään moista. Kenties itse kiirehdin liikaa enkä malta antaa fiiliksen kasvaa.. Loikkaan lämmittelyjen yli suoraan asiaan. Sitä se varmaan on. Viimeksikin homma eteni sellaisella vauhdilla, että ensin herra ehdottaa krapulaleluksi jäämistä, hetki siinä virnuillaan, sitten herra kumartuu suutelemaan, mä vien käteni sen kalulle, hetken sitä hieroskelen ja sitten suurin piirtein raahaan herran makkarin puolelle. Siinä ei enää sit ainakaan mua lämpätty kyllä yhtään, kiipesin päälle, hetken se kalu leikitteli huulilla, sitten kumi päälle ja eikun asiaan. Ei sillä, että olisin edes tullut ajatelleeksi, että pitäiskö munkin saada osani jonkinlaisesta esileikistä. Ei käynyt mielen vieressäkään. Ja se taas ehkä juontuu siitä, että mä en ihan hirveesti aina innostu siitä, jos mun klittaa hieroskellaan ja pillua sormeillaan. Sormeilu on ok, ainakin jos on tarpeeksi märkä. Mutta se klitta... En tiedä miten siitä edes sanoisi. Olen yrittänyt yhden jos toisenkin herran kohdalla pyytää, että hellemmin kiitos, mutta ei sillä ole mitään vaikutusta. Hetkeksi taukoaa, ja sit jatkuu ihan samalla volyymillä. J on siitä kyllä varsin kiitollinen leikittäjä, että alun alkaenkaan ne otteet ei ole kovakouraisia. Sormi liukuu nätisti eikä todellakaan junttaa täysillä. Mutta siltikin snadisti liian lujaa. Ehkä se ei vaan tunnu siinä herran sormessa sit enää miltään? Siis että vaikeeta ois arvioida onko sopiva voimakkuus, kun se miellyttävin olis hyyyviiin hellä - sellainen että hädin tuskin sormenpäässä tuntuu. Vai pitäisikö uskaltautua pyytämään kielihoitoa? Siinäkin tosin voidaan mennä vähän liian lujaa. Se kieli on loppujen lopuksi melko karheakin, ja siihen saa voimaa aika paljon. Kun ei tarttis painaa!

Ja sama juttu muuten kaikessa muussakin. Siis että kun sitä kalua ohjailee sisään, ni jos tuntuu kovasti vastusta ni älä nyt vittusaatana junttaa kahta kovemmin! Se et tuntuu vastusta kertoo vaan siitä, että kulma on väärä eikä se suosiolla meinaa mennä oikeaan. Pitää oikein älähtää, eikä se puskeminen siltikään tahdo loppua. Joku nainen varmasti nauttii siitäkin, saatan itsekin jos olen oikein kiihottuneessa tilassa, mutta näin niinku yleensä. Jos ei mene sulavasti, hellitä vähän ja kokeile uudestaan. Mä ainakin yritän siinä vastavuoroisesti etsiä asentoa, jossa se kalu menis sulavasti paikalleen. Siitä nauttii varmaan molemmat osapuolet pidemmällä tähtäimellä. Mä jätän leikin kesken jos pillu turtuu - tai lähinnä kipeytyy - liikaa. Siinähän sitten vemputat, suatana :D. Ja jos sitä persettä tykkää puristella (varsinkin J kun oon päällä) ni voisko esittää toiveen, ettei niitä kynsiä painettas ihan niin lujaa ihoon... Niin kiihottavaa kun se kiihkeys onkin, niin se myös sattuu. Ja mä en sillai yleisesti ottaen niin innostu kivusta. Ja sitä reikää ei myöskään tarvitse venyttää kipeästi siinä puristellessa. Niin ja sitä sormea ei myöskään tarvitse työntää sinne kuiviltaan ja voimalla. Ei kiitos. Kuulostaa aivan siltä, ettei mikään menisi oikein :D. Siitä ei suinkaan ole kysymys! Kunhan innostuin listaamaan niitä negatiivisiksi huomattuja pikku juttuja.

Enää noin kolme varttia matkaa jäljellä. Tai no, sit vielä lyhyt ratikka- tai kävelymatka. Niin ja sit viel Paikallisesta kotiin. No. You get my point.