83

Piipahdin Paikalliseen, tarkoituksena raottaa tenttikirjaa. Niin raotinkin, tosin kansi painui muutamassa minuutissa takaisin kiinni. Oli liikaa hälinää ja mielikin sen verran maassa, että hyvä etten purskahtanut itkuun. Lopulta pakkasin kamat kasaan ja lähdin vessaan. Sieltä tullessa tiskille oli ilmestynyt T. Vatsasta kouraisi. Ja miehen silmät levisi lautasiksi, ei vissiin ollenkaan osannut odottaa näkevänsä mua siellä. Ja miltähän mahtoi näyttää, kun aloin saman tien vetää takkia niskaan ja tekemään lähtöä. Vielä jäin hetkeksi suustani kiinni yhden naisen kanssa kun sitä kiinnosti mitä opiskelen. Näin sivusilmällä T:n vilkaisevan mua aina välillä. Tämähän oli hyvin tärkeä asia pistää mieleen - ei siis mitään tekemistä minkään asian kanssa, mutta se alleviivaa ehkä jotain mun mielenliikkeistäni. Olin siis kyllä hyvin tietoinen sen miehen läsnäolosta. Ja tuli entistä surullisempi mieli. Lähdin ja kurvasin nurkan taakse kauppaan. Seurauksena myöhästyin bussista ja piti odottaa seuraavaa.

Sitten keksin laittaa herralle viestiä. Kysyin ajatteliko herra nautiskella useita lasillisia vai sattuisiko olemaan lähdössä kotiin lähiaikoina. "En miettiny asiaa vielä niin pitkälle.." Ihan vaan sillä kyselin kun myöhästyin bussista ja mieleen tuli hyppäänkö seuraavaan vai.. Lievästi sanottuna hieman tuntuu siltä, että mun pitäisi selittää käyttäytymistäni. Mietin olisinko voinut tulla sen luona käymään vielä tässä, ois voinut vähän jutella. "Niin nopeesti en kyllä oo viel kotona." No. Fair enough, en mä sitä odottanutkaan. Toisella kertaa sitten. Koko sen ajan mun sydän hakkaa, mutta tuli silti parempi olo. Sain edes nimellisesti tilannetta eteenpäin. Otettua asian esiin, että se joskus kenties tulisi selvitettyä.

Mun pitäis varmaan luopua näistä säädöistä kokonaan. Niin kivaa kuin seksi onkin, niin paljon kuin se antaakin itseluottamusta ja hyvää oloa, nää sähellykset ja koko-pää-yhtä-valtavaa-solmusotkua-fiilikset ei tunnu olevan sen arvoisia. Tai lähinnä siitä aiheutuu enemmän haittaa kuin hyötyä. En pysty keskittymään näihin kouluhommiin yhtään, mielialat on yhtä helvetin vuoristorataa, tunnen itseni vähän väliä - aivan liian usein - täysidiootiksi, noloksi, hysteeriseksi. Kaikeksi sellaiseksi, mitä en halua olla. Olis ehkä parempi luopua leikeistä hetkeksi kokonaan. Tai ehkä mun pitää luopua ajattelusta, että haluan vain satunnaista seksiä enkä sitoumuksia. Ja vaan odotella, jos kohdalle osuisi joku sellainen, jonka kanssa tuntisin olevani valmis vähän enempäänkin. Mutta mä en varmaan ikinä ole valmis siihen. En ainakaan niin kauan kun nää vitun opinnot aiheuttaa näin suunnatonta ahdistusta.