Mulla on pääosin hyvä olo, siis koko ajan, ei vain hetkittäin. Tuntuu oudolta :D. En ressaa tenttejä, vaikkakin ehkä pitäis. Vähän ainakin. Mut ei. Ja vaikka esim. eilen ei ollut se kaunein olo (en tuntenut olevani kovinkaan nätti), onnistuin unohtamaan sen ajatuksen saman tien, mikä on tietenkin aina parempi vaihtoehto kuin se, että se jäisi tietoisuuteen pyörimään vaikka ei hurjasti haittaisikaan. Hahhaa! Yks-nolla mulle!
Ja käytiin eilen vähän kultturoimassa H:n kanssa, mielenkiintoinen kokemus. Ja mua melkein naurattaa kuinka H suhtautuu taiteeseen (tai mihin tahansa) jossa näkyy alastomuutta tai jossa kuvataan suoraan ja tarkoituksella sukupuolielimiä tai vastaavaa (esim. Georgia O'Keeffe, josta pistin vähän kuviakin). Se on ehkä lievästi tabu H:lle ja siksi se neiti menee aina hiukkasen vaikeaksi. Tai että vaikuttaa siltä, ettei neiti oikein pysty katsomaan sellaisia kuvia kunnolla. Nopea vilkaisu, ja jos vahingossa katsoo uudelleen ni sit varmaan kaikki ympärillä huomaa ja luulee että on joku perverssi. Juu, kyllä. Armoton pervo, kun katsot alastonta ihmisvartaloa tai maalausta kukasta, joka muistuttaakin hieman pillua. No, tyylinsä kullakin enkä millään tavalla kritisoi. Satuin vain kiinnittämään huomiota.
Hyvä olo on myös koskien miesrintamaa. Jossa tällä hetkellä seisoo lähinnä se yks mies. Eikä senkään kanssa olla nyt viesteilty juurikaan, mitä nyt vähän tiistai-iltana. Mielen perukoissa pyörii ajatus kainaloon pääsemisestä, mutta en varsinaisesti haluaisi olla ehdottajan asemassa. Tosin kun sinne kainaloon ei muuten pääse kuin kysymällä. Koska se herra ei varmaan ikinä kysyisi haluaisinko tulla sen luo. Mikähän siinäkin on? Mä en haluaisi olla ehdottajana, koska oon sitä viime aikoina aika paljon ollut, ja mitenkäs se nyt taas sujuikaan? Vaikka T todennäköisemmin vastaisi myöntävästi, mä en haluaisi ottaa riskiä että kuulisinkin kieltävän vastauksen. Eihän siihen maailma kaadu tietenkään, mutta mä en nyt vaan halua kuulla sitä. Joten mun logiikalla paras tapa olla kuulematta sitä on olla kysymättä ylipäätään :D. Mut vähän kyllä tekis mieli kuitenkin... Koska vaikka maanantaina lähdenkin vain viideksi päiväksi pois, on siinä taas jotenkin sellainen tuntu, että lähtisin jotenkin pysyvämmin pois. Joo, ei mitään järkeä, tiedän sen itsekin. Mut jos en nyt tee (tai lähinnä saa) jotain, tuntuu että tää mikälie homma venähtää eikä asioissa päästä eteenpäin, kaiketi jonkinlaisen kynnyksen yli. Ja sit saa taas odotella, milloin asiat alkais lämmetä sen verran, et jotain tapahtuisi.
Hei kuuntele nyt itteäs, nainen! En enää itsekään pysy kärryillä. Kaiketi ajattelen, että tekis mieli päästä sinne kainaloon, koska siellä on hyvä olla, siellä saa tuntea ihon kihelmöivän kun sormet kulkee sitä pitkin ja siellä on muutenkin kutkuttavaa olla koska siinä on jotain latausta. Mieluummin kainalossa kuin yksin omassa sängyssä. Mutta mä vähän pelkään, että luuleeko T:kin sit heti et haluan kuitenkin jotain enemmän, jos ehdotan sille mitään. Vaikka kerroin, etten halua, ja herra itse kertoi olevansa samoilla linjoilla. Mutta sanoin myös, että vois olla hyvä ottaa vähän kevyemmin. Joka ei ehkä herran mielestä pidä sisällään sitä kainalossa makoilua. Mutta mä en ajatellut sitä siinä vaiheessa kun kirjotin sitä viestiä. Mutta kun mä voisi kovasti kohta haluta seksiä, kiitos. Paljon, kiitos. Koska en yhtään halua leikkiä. Se ei riitä enää mihinkään.
Voi Jesse sentään, eihän tää nyt näin vaikeeta voi olla. Onneks osaan nauraa itelleni (ainakin tällä kertaa). Katsokaa vaikka! :D :D :D :D :D
Mutta vähän kyllä mielessä pyörii sellainenkin ajatus, että onko tää hyvä olo nyt vaan jotain tyyntä ennen myrskyä? Joku kumma seesteinen hetki, kunnes taivas repeää - vertauskuva pään hajoilemiselle, jos joku ei hiffannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti