keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Kuinka minusta tuli Nainen

Mua pyydettiin kertomaan siitä, kun menetin neitsyyteni, ja ajattelin sen myös tehdä. Älkää odottako mitään ihmeellistä tarinaa, aivan tusinatavaraa! *Käy täyttämässä aamukahvikupin*

Oli vuosi se-ja-tämä, olin jokin hetki sitten täyttänyt 19. Joku viikonloppu kyseessä, kun olin omalla porukallani jossain Helsingin baarissa kiskomassa vuoron perään kelkkaa ja shottia naamariin. Ilta oli siis kostea, sanotaan näin. Oma porukka vähän hajoili kun osa tahtoi jonnekin ja osa mielellään kotiin että selviää töihin seuraavana päivänä - kello ei siis ollut paljoakaan yli puolta yötä tässä vaiheessa. Minä onnekseni törmäsin yhteen vanhaan kaveriin ja lähdin hänen kanssaan jatkamaan iltaa. Siellä baarissa ei kauaa oltukaan, kun tämän kaverini kööri halusi lähteä jatkoille jonkun kämpille, mut kutsuttiin mukaan. Hiihdeltiin jonnekin päin Kalliota - vai oliko se Vallilaa? Sitä perus aktiviteettia, kaikille juomat käteen, musiikkia, ihme keskusteluja, joku nukahtaa vessaan yms. yms. Mä ramppasin alaovella tupakalla, ja kerran siihen sitten jäi yksi miekkonen mun seuraan. Paloi yks jos toinenkin kun höpötettiin jostain aivan turhasta. Herra oli mua 6-7 vuotta vanhempi, semmonen perusjätkä. Mä olin taas jotenkin naiivi kun en yhtään tajunnut, että se yritti vähän flirtata ja kääntää keskusteluja tiettyyn suuntaan :D. Vihdoin se uskaltaa (mun yllätykseksi) tulla lähelle, kietoa kätensä mun ympärille ja suudella. Onneksi en nähnyt omaa naamaani mistään, koska se ilme saattoi olla aika järkyttävän naurettava :D. Menin ihan hämilleni enkä alkuun varmaan edes tajunnut suudella takaisin. Ja nyt toi kuulostaa niiiiin kliseiseltä lällytarinalta, että on oikeastaan aika vaikeaa uskoa se todeksi. Siis eihän kukaan oikeasti noin tee! Vai tekeekö?

Hetken aikaa siinä kaulaillaan, lopulta päädytään herran asuntoon. Kännistä sähellystähän se lähinnä oli, eikä siitä hirveesti kiksejä saanut. Mä makasin ketarat ojossa ja herra asettelee itseään paikoilleen (ei tarvinnut edes käskeä käyttämään kumia), ei paljoo vaivautunu lämppäämään, mutta eipä mua edes tarvinnut lämpätä. Ei ollut aivan pelikunto kohdillaan herralla, ja vähän väliä jouduttiin keskeyttämään. Vähän ehkä teki kyllä kipeetä, mutta säästyin suurimmilta vaikeuksilta koska.. No, olin siinä vaiheessa leikkinyt jo ekalla vibrallani siihen malliin, että olin "aukaissut paikat" jo itsekseni x). Voi kyllä, luit oikein. Mutta ahtaat paikat oli siitä huolimatta (tottakai), ja se nytkyminen ja pumppaaminen ei kyllä hirveen nautinnolliselta sillä kerralla tuntunut. Tai no, vaati totuttelua, sanotaanko näin. Lopulta herra lopettaa (laukeamatta, sen verran kännissä se oli) ja kömpii nukkumaan. Hetken makoilin siinä sen kainalossa, kunnes kuorsaus alkoi. Sitten päätin, etten ehkä halua olla siellä enää aamulla, joten keräsin kamani ja lähdin. Onneksi tililtä löytyi sen verran rahaa, että pääsin taksilla kotiin, viimeinen yöbussi oli jo mennyt enkä ihan hirveesti olis halunnut köpötellä pitkin katuja jonnekin juna-asemalle ja odottaa aamun ekaa junaa.

Sitä herraa en enää sen jälkeen nähnyt. Mielessä se kyllä pyöri oman aikansa. Melkeinpä siihen asti, että kokeilin seuraavaa herraa.

Notta olipa tylsä stoori. Poikkeuksena ehkä se, että olin jo itse hoidellut itseni.. No, eipä sekään varmaan kovin harvinaista ole. Olen ehkä vieläkin vähän ihmeissäni siitä, että ikinä menetinkään neitsyyttäni. Tarkoittaen siis sitä, että silloin mä olin ihan samalla tavalla kamala jännittäjä kuin nytkin, ja hei ketä nyt ei se eka kerta jännittäis aivan helvetisti?! Jotenkin tiesin jo silloin, että se mun eka kertani tulee tapahtumaan kännissä. Muuten en olis ikinä uskaltanut :D.

2 kommenttia:

  1. Mun mielesta on aika mielenkiintoista kuinka moneen "naitsyttarinaan" kuuluu osana alkoholi. Mut kiitti kertomuksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinällään ehkä harmillista, että kuningas alkoholi on niin usein osana sellaista uniikkia ja yksityistä tapahtumaa. En tiedä olisiko suomalaisella juomakulttuurilla tai kulttuurilla ylipäänsä jokin osavaikutus, vai ollaanko ulkomailla ihan samanlaisia. Itseäni ei kaduta, että olin humalassa, mutta eipä se mieskään ollut mikään tärkeä henkilö. Jos tilanne olisi ollut joku ällöromanttinen teinirakkaustarina, alkoholilla ei olisi ollut sijaa mihinkään.

      Poista