Siis ei helvetti. Miten tää ilta päättyi tähän? Mä en ehkä edes halua miettiä... Mutta koska oon tyhmä, mietin siitä huolimatta. Ei perkele, mistä sitä ees alottais?
Alotetaan vaikka siitä, että näin Em:n (kutsuttakoon neitiä sillä nimellä tästä lähtien) ja käytiin alkossa. Ostin kaksi pulloa viiniä, tarkoituksena oli viedä toinen kotiin, mutta päädyttiin juomaan myös se pullo tyhjäksi. Eikä siinä mitään. Mä idiootti laitoin J:lle viestiä, oli vissiin taas tosi hyvä idea.. Kyselin neuvoja oikkuilevaan pohkeeseen lähinnä. Ja sit keksitään Em:n kanssa lähteä vielä jatkamaan. Mentiin jonkun räkälän kautta Paikalliseen. Ja sydän hyppää, kun näen J:n istuvan siellä tiskin päädyssä. Ei prkl. No. Istutaan lopulta jollain ihme köörillä siinä pöydän ääressä, on ihan hauskaa. Heitän J:lle jotain härskiä juttua tupakalla, herra vaan menee hämilleen, ainakin näennäisesti. Erehdyn myös kännitilassani paljastamaan Em:lle millä nimellä mun blogia voi googlata. Ja nyt lähinnä toivon ettei neiti muista sitä enää huomenna tai löydä sitä tietoa puhelimestaan (viesteistä).
Ja sit. Lähdetään pois. Ratikkapysäkillä huomataan että vika ratikkahan on mennyt jo aikaa sitten. Em lähtee taksitolpan suuntaan, itse jään vielä juttelemaan J:n kanssa. Ja suoraan sanon sille, että mitä jos mä en halua mennä kotiin. Herra torjuu mut. Torjuu mut. Ja nyt tunnen itseni totaalisen idiootiksi.
En kai mä voi yllättyä, jos herra ei halua kännistä akkaa hoteisiinsa. Ei sillä, etteikö se olisi sanonut ettei sen seuraavan päivän menojen mahdollinen peruuntuminen haittaisi ketään. Mutta siitä huolimatta. Ei onnaa. Ja mä tunsin itseni niin tyhmäksi. Mitä muutakaan?! Haloo!
Lähdin sitten Em:n kanssa taksitolpalle, ja päädytään lopulta vielä yhteen paikkaan. Mä olen vaan aivan vitun väsynyt ja tunnen edelleen itseni täystolloksi. Tyhjensin vesilasini ja sanon, että nyt tää neiti lähtee nukkumaan.
Nyt vaan kadun, että sanoin J:lle mitään. Että vähän niinku pyysin päästä sen luo. Tottakai sillä on oikeus kieltäytyä, mutta siitä huolimatta mua lähinnä vituttaa. Ja nolottaa. Ja vituttaa vielä vähän lisää. En muuten varmana enää jatkossa laita sille yhtään mitään viestiä tai ikinä enää ehdota mitään. Mä en pysty.
Olen lyöty nainen.
Höpö höpö! Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Tsemppiä.:)
VastaaPoistaNo aivan :). En vaan voinut estää itseäni päivittämästä - ahaa - kolmelta aamuyöllä, kun se fiilis ja humalanrippeet oli just niin kohdillaan tollaselle säälittävälle ruikutuspäivitykselle :D. Kyllä tämä tästä. Mitä nyt ego sai pienen kolhun.
Poista