lauantai 20. lokakuuta 2012

If you don't try, you can't fail either

Anna olla viiminen kerta ku tää neiti yrittää yhtään mitään tai ketään. Siinä vaan nolaa itsensä.

Istuttiin Paikallisessa. Ja tottakai T istuu siellä myös. Mulla oli vaan vaikee olo. En halunnut edes katsoa siihen mieheen päin. Ja sit tulee J. Ja jossain vaiheessa, kun se meteli ja ne ihmiset alkoi risomaan ihan urakalla, sorrun pistämään sille viestiä. Kysyn siltä voisko sitä houkutella jatkoille, ei taka-ajatuksia. En oikeasti vaan haluaisi olla yksin just nyt ja ne ihmiset alkoi vituttaa ihan kunnolla. "Noilla ehdoilla vois harkita ;)". No harkitse, mä lähden kohta puoliin. Ei vastausta. Ja mä lähdin. Ja koska olen psykopaatti-hullu-ämmä-ja-aivan-hullussa-puutteessa, laitoin vielä yhden viestin, "vielä ehdit jos uskallat". "No jos ovella ootat ni kyllä mä sut sisään päästän". No en aivan niin needy ole, että olisin ovelle mennyt vittu kyttäämään. Tässä vaiheessa alkoi kiehuttaa jo ihan kunnolla. Onko kaikki miehet niin helvetin varmoja itsestään ja siitä ettei kukaan voi heitä vastustaa, vai miksi pitää kohdella kuin idioottia ja nolata tolleen? Vastasin, että herran omia sanoja lainatakseni olisin vaan nyt tarvinnut seuraa, mutta jos se siitä ois edennyt johonkin ni en olis kieltäytynytkään. Voi toki sanoa ihan suoraan jos ei käy, ei tarvitse leikkiä. "Ilman taka-ajatuksia :D heh". Joo. Just. Haistapa vaikka paska.

Antaa olla viiminen kerta, ku ehdotan kenellekään yhtään mitään. Ja antaa olla aivan varmasti viiminen kerta kun tolle miehelle ainakaan. Vittu. Nyt mua vaan kyrpii ja nolottaa ja hävettää. Aivan saatanasti. En ehkä halua nähdä sitä hetkeen, sillä en halua edes ajatella mitä se ihminen musta mahtaa kuvitella.

Ehkä parempi näin. Pesen käteni siitäkin miehestä. Ei tartte enää tän enempää itseään nolata ja kehittää psykoottisia piirteitä, niitä on jo ennestäänkin ihan tarpeeksi liikaa. Eikä tarvitse senkään enää pelätä, ehdotanko sille yhtään mitään, ikinä. Tää riitti. Aika sais harpata nyt mielellään rutkasti eteenpäin, jotta ei tarvitse kohdata ja käsitellä aihetta enempää.

Vielä vaan pitäis jotenkin käsitellä toi T-tilanne. Tässä se taas nähtiin, kuinka vitun vammanen mä olen, kun sen kohtaa jossain ihmisten ilmoilla. Tosin tekis mieli vaan syyttää sitä miestä kaikesta. Koska mähän tietenkin osaan olla ja käyttäytyä normaalisti kun läsnä on muita ihmisiä... Lopettais osottamasta minkäänlaista huomiota muhun, ni tilanne ois ehkä ok.

Mä en helvetti sentään jaksa tätä. En jaksa itteäni. En jaksa kun kaikki mahdollinen kääntyy paskaksi, vaikka alku ois kuinka hyvä. Mä lopetan kaiken kanssakäymisen ihmisten kanssa ja alan erakoksi jonnekin vitun takametsiin. Säästyis aika paljolta. Ja niin säästyis moni muukin, kuten tästä mun paskanjauhamisesta voidaan ehkä ymmärtää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti