Kävinpä äsken tokaa kertaa sokeroitavana. Edellisestä (eli ekasta) kerrasta on kulunut vasta nelisen viikkoa, eli mitään ihan tulipalokiirettä sokerointiin ei sinällään ollut. En vaan ole varma tosta aikataulusta loppukuussa, pitänee hipsiä sinne opiskelukaupunkiinkin vähän tenttejä tekemään, eikä shark weekistäkään voi olla koskaan varma. Joten varasin sen ajan sitten tälle päivälle. Ja ihan hyvä olikin, oli kuulemma sopivan mittainen karvoitus :D. Ja täytyy kyllä sanoa, ettei tuntunut yhtä paljon kuin ekalla kerralla. Tästä voisi päätellä, että se karva tosiaankin kasvaa hennompana takaisin ja lähtee iisimmin irti. Edelleen suosittelen kaikille, kannattaa kokeilla jos vaan ei pelota liikaa. Eikä se siis mulla ainakaan mitään tuhottomia sattunut. Ei se tietenkään mitään höyhenenkevyttä hierontaa ole, mutta kivun pelossa ei kannata jättää kokeilematta. Ja tää fiilis mikä palkinnoksi tulee... Mmmmh! Tekis mieli saman tien lähteä paneskelemaan ;D. Paitsi että ai saatana mun reisiä...! Piti siinä hoitopöydällä maatessa levittää jalat ja roikottaa niitä siitä laitojen yli, ja se tuntui kyllä aikas perkeleen pahalta rääkätyistä sisäreisistä. Mun on ihan pakko alkaa treenaamaan tai jotain, eihän tästä tule yhtään mitään että kerran viikossa nussiminen saa mut moneksi päiväksi ihan rikki.
J muuten totesi silloin ekalla kerralla, että "kyllähän naisella saa karvoja kasvaa", mikä sai mut lähinnä kikattamaan. Mutta hän oikeastaan tykkää enemmän jos löytyy karvaa. Mene ja tiedä mistä se kenelläkin johtuu, siis että tykkää tai ei. Sen kyllä ehkä ymmärrän helpommin, jos tykkää sileästä. Siitä onkin käyty keskustelua erinäisten henkilöiden kanssa, ja kommentti "suuseksi on miellyttävämpää" on varsin yleinen. Enkä epäile ollenkaan. Vaan mua ei kyllä henk.koht. juurikaan haittaa kun mieheltä karvaa löytyy. Toki niitä on ärsyttävä kaivella suusta kesken leikin.. Onneksi J:ltä niitä ei irtoillut varmaan yhtään. Vaikka pallejakin vähän nuoleskelin x). Mutta eipä se miesten karvattomuus taida mikään suuri ilmiö olla oikein missään päin maailmaa, ainoastaan joissain ammattiryhmissä ehkä yleisempää tai jopa vaatimus. Mutta pienistä ryhmistä puhutaan. Ulkonäköasiat onkin varmaan yksi suuri syy siihen, miksi naisten karvattomuudesta pidetään. Mutta itse olen hieman kahden vaiheilla... Jos on aivan täysin karvaton, tulee kieltämättä mieleen vähän epämiellyttäviä mielleyhtymiä.. Mutta ei aina. Riippuu kyllä ihan siitäkin, miltä se nainen muuten näyttää. Mutta siis, jos nainen on nuori ja muutenkin ehkä lapsenomainen, se karvattomuus on lähinnä ikävällä tavalla perverssiä. Mutta itsekin ehkä tykkään enemmän, jos on edes osittain siistitty. Siis ettei rehota joka suuntaan kuin Amazonin sademetsä. Vaan eipä mun mielipiteillä ole kauheesti väliä kun en noita naisia niin usein ole nussimassa. Tai ollenkaan. Ainakaan vielä. Olishan se ehkä aika jännittävää joskus kokeilla... Ainakin olisi mielenkiintoista harjoitella suuseksiä ;). Mutta ei mulla riitä uskallus sellaiseen varmaan koskaan.
Tekisi mieli ehkä ottaa J:n kanssa puheeksi aihe nimeltä panokaveruus. Antaisi ehkä vähän vihiä siitä, että mulle maittaisi seksi muulloinkin kuin vain lauantaiöisin muutaman kupin kumarassa. Kuten esmes öö joka vitun päivä, vaikkakaan mun kunto ei ehkä kestäiskään :D. Jos herra sattuisi olemaan aiheesta myötämielinen, saattaisi yhteydenottoa tulla helpommin.. En nimittäin ehkä kehtaa olla taas ehdottajan asemassa kun seuraavan kerran sellainen tilanne tulee. Ja olen vähän sitä mieltä, että jos tuo panokaveruus olisi mahdollinen vaihtoehto, ei herrakaan varmaan saisi päähänsä, että mulla on nyt jotain vähän enemmän haussa jos olisin useammin yhteydessä. Ettei säikähtäisi ja kuvittelisi, että mä sanoistani huolimatta haluaisin jotain enemmän kuin vaan hauskanpitoa seksin merkeissä. Vaan mistäs sitä tietää kiinnostaako sitä moinen "sopimus". Voihan olla, että sillä on vähän yks jos toinenkin säätö meneillään, eikä kaipaile mun persettäni pantavaksi enää jatkossa. Vaikka ei herra tietenkään vastentahtoiselta vaikuttanut viime kerrallakaan... :)
Yritän vissiin tarkoituksella vältellä aihetta nimeltä T. En vieläkään tiedä mitä asian kanssa tekisin. Miten pitäisi toimia. Haluaisin ehkä keskustella aiheesta kasvotusten, mutta en sitten kuitenkaan millään uskaltaisi ehdottaa mitään ajankohtaa. Alkaa heti jotenkin hirvittää. Enkä keksi miten asiaa lähtis käsittelemään! Pakko se on jotenkin ottaa esiin, sillä epäilen suuresti että herra ottaisi sitä itse puheeksi. Ja tuntuu väärältä antaa tilanteen vaan roikkua tässä, olla tekemättä mitään. Tuntuu vaan niin vahvasti siltä, että se herra reagoi jotenkin vaikeasti. Tai että se ottaa sen itseensä. Se on niin ailahteleva ihminen, tai ainakin mun on jotenkin tosi vaikea yhtään ennustaa kuinka se asioihin milloinkin reagoi. Yllättävän pieneltä tuntuvat asiat aiheuttaa todella voimakkaita reaktioita, esimerkkinä nyt vaikka se kahvin kaatuminen farkuille töissä. Totta helvetissä se vituttaa, eikä herra viihdy työssään muutenkaan, mutta että ihan kesken kaiken töistä kotiin, paitsi että ensin kiskomaan tuoppi kaljaa ja soittamaan joku todella outo puhelu. En oo tömrännyt vastaavaan toimintaan vielä koskaan, ja se koko homma tuntui heti jotenkin todella oudolta. Huonolta. Fiilikset käänty saman tien ihan toiseen suuntaan. Ja kun mä en osaa sanoa tähän mun fiilisten muutokseen oikeen mitään sellaista syytä, mikä ei kohdistuisi suoraan T:hen, sen luonteenpiirteisiin ja käytökseen. Eli kaikkeen, mikä niiiiin helposti loukkaa toista. Vai miltä tuntuis, jos joku tulis sulle sanomaan, että hei emmä nyt oikeestaan haluukaan jatkaa tätä epämääräistä säätöä kun sä ärsytät mua joka kerta kun avaat turpas.
Alkaa muuten vaatia veronsa tää, etten voi keskustella kenenkään ystäväni kanssa T:stä - tai sen puoleen J:stäkään. En H:n kanssa, koska tiedän jo miten neiti reagoisi uutisiin T-säädöstä, enkä varsinkaan vois kertoa J:stä, koska se aivan varmasti loukkaisi H:ta. Niillä oli nimittäin hieman jotain vipinää vielä alkuvuodesta, vaikka H onkin onnellisessa parisuhteessa E:n kanssa. Sellasta molemminpuolista vetoa ilmeisesti, ja vaikka mitään ei koskaan tapahtunutkaan ja se on nyt loppunut ja muuttunut siten, ettei H oikeastaan enää (omien sanojensa mukaan) jaksa katella J:tä, niin oli siinä sellasta latausta että jos nyt menisin kertomaan nussineeni J:tä, H aivan varmasti suuttuisi. Tuntuu etten voi myöskään M:lle kertoa, koska sekään neiti ei pitänyt T:stä eikä varmastikaan ymmärtäisi miksi lähdin uudestaan pelleilemään asian kanssa kun se ei viimeksikään päättynyt kovin hyvin. J:stäkään en halua sille neidille kertoa, sillä H ja M on ilmeisesti jonkin verran jutelleet naamakirjassa viestien muodossa, enkä ehkä ihan satavarmasti luota, että tieto pysyy visusti pois H:n korvien/silmien ulottuvilta. Toisaalta, ei mulla ole mitään syytä epäillä, että M ikinä kertoisi kenellekään mitään sellaista mitä olisin kieltänyt kertomasta, mutta olen melko varma myös siitä, ettei neiti ymmärtäisi alkuunkaan miksi hitossa oon lähtenyt J:n matkaan. Opiskelukollegoilleni voisin asioista kertoa aivan vapaasti, mutta kun en nyt ole siellä eikä ole mitenkään luontevaa lähteä naamakirjassa kirjoittelemaan yhtään mitään. Enkä tietenkään missään nimessä mene kertomaan yhdellekään tyypille Paikallisessa (siis esim. Ee ja Ta), ehei! Ja sit loput kaverit onkin niin etäisiä ettei niille kannata lähteä kertomaan oikein mitään myöskään. Lähinnä siksi, että heitä näkee niin helvetin harvoin, ettei avautumisesta olisi juurikaan mitään hyötyä. Ehkäpä siis jatkan fyysistä hiljaisuuttani ja avaudun vain täällä. Alkaa tosin jo pahasti kyllästyttää, kun en muusta osaakaan taas kirjoittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti