Ei sitte aka Nolife part 2

Kolme varttia sitten sorruin laittamaan fb-viestiä T:lle. Ja koska sivusto on siunannut käyttäjiään toiminnolla "nähty klo se-ja-tämä", näin T:n nähneen mun viestin melkolailla heti sen laittamisen jälkeen. Ja nyt mua lähinnä ärsyttää, ettei herra nähnyt asiakseen vieläkään vastata siihen viestiin. Okei, ei todellakaan mun maailmaani kaada jos en heti saa tietää onko herran vitutus laskenut vai ei. Ilmeisesti ei. Mutta mua alkaa pikkuhiljaa risoa ja pahasti sen herran asenne. Vai liekö luonteenpiirre, että kiukutellaan kuin uhmaikäinen milloin mistäkin ja soitellaan täysin random-puheluita, mutta ei sitten esimerkiksi saada aikaiseksi kysyä haluaisinko esmes tulla sen luo ja helpottaa vitutusta tarjoomalla pillua. Hah, mua ihan naurattaa jo nää mun löpinät. En pahemmin odottanutkaan, että moista ehdotusta saisin, mutta kävi se mielessä puhelun aikana. Olisi ollut herralla hyvä sauma olla julkean suora, röyhkeäkin. Mutta ilmeisesti sellaista tehdään vain elokuvissa/kirjoissa/muiden jännittävissä elämissä.

Tekis mieli pestä kädet koko miehestä. Ei olis välttämättä huono idea, varsinkaan nyt kun olen mentaalisesti sellaisella tasolla että koen olevani vahvoilla ja ilmeisen riippumaton (hah, odotetaan vaan niin eiköhän tämäkin harhaluulo karise suhteellisen lyhyessä ajassa). Mutta toisaalta. Koen olevani hieman nurkkaan ahdistettu, jollain kierolla tapaa. Jos nyt yhtäkkiä heitänkin homman jäähylle, herra mitä luultavimmin (ja tavallaan myös oikeutetusti) heittäytyisi itse taas vaikeaksi ja varmaankin kyseenalaistaisi muutoksen. Jotenkin tuntuu siltä, etten voi nyt yhtäkkiä alkaa kylmäksi kun ollaan taas kuukausi tai kaksi pistetty sellaisia viestejä, että oksat pois. Ja se yöpyminenkin. Itse ainakin ihmettelisin suuresti, jos yhtäkkiä lyötäisi jarrut pohjaan sen kummemmin selittelemättä, vaikka asiat on siihen asti viestineet jotain täysin muuta. Mutta epäilemättä taas toisaalta, nyt olis sellainen hyvä ikkuna heittää vähän jäitä hattuun ja pistää puuhat ainakin hetkellisesti paussille. Kiitos J:n ja sen helvetin kiihottavan panoyön, päässä ei non-stoppina pyöri herra nimeltä T, se ettei siltä joka päivä saa viestiä tai että silläkin voi olla muuta vientiä mun lisäksi. Saattaisin jopa pitää ajatuksesta, että asiat loppuisi tähän T:n kanssa ja voisin kevein mielin kuvitella nussivani J:tä uudelleen vaikka jo heti huomenna. Toisaalta eipä siinäkään ole ehkä mitään järkeä - itseni tuntien panon uusinta sais vaan ajatukset solmuun ja tällä kertaa sen miehen suhteen. (Mutta kun en haluaisi edes ajatuksen hypoteettisella tasolla kieltää itseltäni hyvää seksiä ja isoa kullia. Kuka haluaisi?!)

Jaa. Pitäiskö leikkiä fiksua ja suunnata kohta kotiin. Istun taas Paikallisessa, koska en näemmä osaa enää muutakaan. Vittu kun ei todellakaan kiinnosta nököttää kotona edes yhtä iltaa! Mieluummin sitten istun täällä ja tylsistyn hengiltä. Nytkään täällä ei ole käynyt ketään tuttua, mitä nyt hymykuoppamies käveli ohi kauppamatkallaan kun kävin tupakalla. Herra vaan nauroi mulle. Kiitti.

Mua kyllä nyt vähän kaduttaa etten antanut numeroani J:lle kun se sitä pyysi. Nyt en nimittäin keksi mitään syytä, miksen olisi antanut sitä. Ja jos olisin, olisko sieltä tullut mitään yhteydenottoa... No, sitä on nyt mahdotonta tietää. Jos herra numeroa uudestaan kysyy, taidan antaa sen. Joo. Miksei?