Voi ku mä yritän. Mä yritän selvittää tilannetta. Yritän vittu valita sen paremman vaihtoehdon ja yritän loukata vähemmän. Mut siitä tehdään aika saatanan vaikeeta.
Puhun T:stä. Taistelin itseni kanssa ja hävisin. Laitoin fb-viestiä, jossa kysyin olisko mahdollista nähdä illemmalla tänään. Mä haluaisin vihdoinkin saada jonkun järjen tähän juttuun, selitettyä miksi käyttäydyn näin, selvittää mitä vittua se mies ajattelee - joku vitun päätös tähän saatanan pelleilyyn. Ja jälleen kerran voin nähdä, että viesti on luettu. Nyt saa taas odotella tuleeko siihen ikinä vastausta.
Hitto kun pitääkin olla täällä porukoiden luona. Ei voi edes hajoilla rauhassa. Silmät kiiltäen taas naputan tässä, ja jos joku sattuu näkemään, hajoon isommin. Ja sit se menee taas ärsyttäväksi pillittämiseksi, enkä voi edes kunnon syytä kertoa. Enkä todellakaan aio enää ratsastaa opintovaikeuksien siivillä. En tällasissa asioissa. Mut en myöskään ala äidille selittää mitään yhdestäkään herrashenkilöstä. En ole tähän päivään mennessä yhtäkään tuonut kotiin tai edes puhunut niistä, enkä halua aloittaa sitä nytkään. Kun jo vähän avasin asiaa rakkaalle mielenterveysneuvojalleni YTHS:llä, reaktio niinkin maailmaa nähneeltä naiselta oli se, että kyllä se ihastus odottaa jos on ollakseen mitään ja lässyn lässyn. Kuka tässä nyt parisuhteista ja ihastumisista oli puhumassa? Tätä se on, ku puhuu että on ollut vähän juttua jonkun kanssa ja nyt se sit pyörii mielessä vähän liikaa. Tai jotenki sillai asiaa kuvailin sillon millon se nyt olikaan. Minkään näköstä kysymystä ei tullut siitä, millasella mielellä oon asiassa menossa, mitä ehkä haluan tai muuta vastaavaa, joka ois kartoittanut sitä minkälaisesta kanssakäymisestä tässä nyt onkaan kyse. Suora olettamus on joku vitun pikkutytön ihastuminen tai jotain muuta. Notta puihin meni sekin. Enkö mä voi todellakaan asiasta jauhaa missään muualla kuin täällä?! Vittu että oon ajanu itteni umpikujaan. Hieno juttu.
Ei jumalauta mä olen kyllästynyt. Kyllästynyt tähän vitun pelleilyyn. Mitähän keksis, että sais jonkun muutoksen tähän. Pitäiskö vaan kovettaa itsensä, loukata T:tä ja sanoa että mä en vittu halua sitä miestä, en halua sen viestejä, en sen lähentelyjä, en yhtikäs mitään. Olispa ainakin kerralla poltettu silta takanaan. Ja siinä samassa koko kylä. Sivullisia uhreja yksi. Itseäni en laske. Ei tarttis enää jatkossa sortua mihinkään sekoiluun ku rikkois välit kerralla kokonaan. Good plan.
Ja koska mä olen niin vankkumaton ja vahvamielinen ihminen, tilanne ei liikahda mihinkään, muutu mitenkään. Ainakaan seuraavan vuorokauden aikana. HAH. (Jos joku ei tajunnut, niin toi on päin silmiä nauravaa sarkasmia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti