Yritinpä äsken uudestaan kysyä T:ltä onnistuisko näkeminen tänään. Herra on iltavuorossa, joten ei ehkä niinkään ehdi nähdä. Ja ihan ok. Mut pakostakin tulee mieleen, kertooko noi yhen sanan virkkeet kenties jostain kiukuttelusta. Sillä miehellä on ihan oikeus olla loukkaantunut, koska mä oon käyttäytyny aika paskasti. Mut sit taas toisaalta. Täs ei ole vielä mitään peruuttamatonta sanottu tai tehty. Siis että loogistahan se on odottaa samaa loppulukemaa kuin sillon keväällä, ku tää mun käytökseni on aika identtistä siihen verrattuna. Mutta ku kukaan ei ole vielä sanonut mitään "pistetään pillit pussiin ja lopetetaan tää juttu ennen ku se oikeestaan ees alkoi" - vois siis olla ihan paikallaan katsoa mitä tuleman pitää eikä alkaa heti kiukuttelemaan. Mitä jos mä haluaisinkin vaan kertoa tässä, että kouluhommien ahdistavuuden lisäksi poden huonoa omaatuntoa jostain toisen miehen panemisesta (tämähän ei ole totuus, mutta voishan se hyvin ollakin) koska mulla ja T:llä nyt kuitenkin on ollut sitä jotain määrittelemätöntä säätöä ja vipinää et cetera. Mitä jos mä vaan olisinkin kauheissa omantunnontuskissa enkä siksi olis uskaltanut katsoa T:tä silmiin? Että en oliskaan lopettelemassa mitään. Mutta luonnollisesti ja ihan ymmärrettävästi herra odottaa kuulevansa sen eikä mitään muuta. Mut vaikka kuuliskin vaan sen, ni mä tässä kovasti yritän olla tekemättä sitä facebookin kautta koska se on paskamaista ja herra itsekin siitä antoi palautetta jo sillon keväällä. On sit vähän niinku oma moka jos ei anna tilaisuutta sanoa sitä jotenkin vähemmän paskamaisesti. Mut millonkas sitä haluais kuulla ollenkaan..?
Ja nyt on kyllä pakko myöntää, että enää en tiedä haluanko iskeä niitä jarruja pohjaan.. Voi jumalauta!! No siis, ainakaan ihan kokonaan. Oon (luultavasti) valmis kokeilemaan jatkoa jos pystytään sopimaan vähän että mitä tässä nyt jatketaan. Sen mä tiedän, etten halua mitään parisuhdetta tän ihmisen kanssa (enkä usko että herrakaan ihan hirveesti haluaa mun kans :D ainakaan tän jälkeen), joten siitä jos pystyis tulemaan johonkin yhteisymmärrykseen. Ei odoteta mitään enempää. Ja määritellään vähän ehkä sitä, miten toimitaan. Itse ehkä toivoisin sitä, että voitas vähän niinku extempore nähdä, lähinnä seksin merkeissä. Tosin ku siihen ei olla vieläkään päästy... Mutta ehkä mä haen tällä sitä, että kuvioista jäis pois kaikki sellanen järjestely. Esim. se kokkaaminen. En tiedä mikä siinäkin niin yhtäkkisen ahdistavaa oli, mutta kun siitä noin etukäteen oltiin sopimassa ni siihen tuli joku ihan älytön paine. Mä voin spontaanisti loihtia sille jotain kymmenen Michelin-tähden pyttipannua, kun tilanne ja fiilis on oikea. Oikea eli rento ja sellanen et mä mielelläni olen siellä sen miehen luona just sillä hetkellä. Kuulostaa älyttömältä mut ei se niin vaikeeta ole. Ku vaan jättää kuvioista kaiken sellasen sitovan kuten etukäteen suunnittelemisen :D. Ja sit jos pystyis unohtaa kans sen hipelöinnin sellasista hetkistä ja paikoista, joissa se ei ole luonnollista kuin julkitulleilla pareilla. Tosin tää on hyvin kakspiippunen juttu, kun se lääppiminen saattaa jossain tilanteessa olla just niin helvetin oikea asia, hyvä ettei kastu farkuista läpi. Mut ehkä eniten mua tässä säädössä häiritsee se, kuinka se mies käyttäytyy Paikallisessa kun ollaan molemmat paikalla. Kun se viljelee niitä helvetin piilovihjailuja ja inside-vitsejä, jotka vaan näyttää joko todella oudolta tai sit niin itsestäänselvältä ulkopuolisten silmin. Ja mä en halua, että se näyttää yhtään miltään. Ja se samaan aikaan lähteminen vois kans loppua, kiitos vain. Ihan vaan siksi, että jos ajankohta onkin vaikkapa jokin perjantai- tai lauantai-ilta, ja haluaisin lähteä jonkun toisen ihmisen matkaan, ni sit tää yks tuuppaa siihen mukaan ja aivan varmasti loukkaantuu kun selitän jotain paskaa ja lähdenkin sen toisen kanssa eri suuntaan. Tai siis, mulla ei luultavasti riittäis rohkeus sellaseen, eli sit menis jatkot pieleen ja vaan kyrpiintyisin T:hen.
Ai että. Herää nyt hyvä nainen!!! Kuinka vitun naurettavaa tääkin pohdinta oikein on. Miehet ei ainakaan mieti tällasia, mut miettiikö muut naisetkaan?! Mä alan kuulostaa aivan maaniselta jo kohta. Enkä voi ku nauraa itelleni, koska muussa tapauksessa varmaan itkisin.
Tosin tää naurettava pähkäily ja pohdinta auttaa selkiinnyttämään mun ajatuksia ja lievittää paskaa fiilistä ja ahdistusta. Että sinällään ehkä ihan ok.
Nyt vois olla hyvä tilaisuus tarttua siihen tenttikirjaan ja kokeilla vähän tota opiskelua, kun ahdistus-levelit on yllättävän matalalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti