No niin. Pitihän se arvata. Ei olisi pitänyt lähteä käymään Paikallisessa. Tiesin, että T on siellä, mutta en arvannut kuinka vaikea fiilis tuli sen näkemisestä. Herra ehdotti, jos tulisin tiistaina sen luo tekemään ruokaa. Vastasin siihen myöntävästi, koska en oikeasti tiennyt mitä olisin muutakaan vastannut. Mua vaan ei kiinnostais enää lähteä tähän leikkiin.
Pahempi oli se, kun herra jäi siihen mun pöytään notkumaan ja oikein odotti, että voi lähteä mun kans samalla oven avauksella. Risteyksessä sitten käsi puristaa perseestä, ja musta tuntui lähinnä vaikealta. Vielä nopea suukko, ja lähdettiin eri suuntiin. Yritin naamioida vaikean suhtautumisen väsymyksen piikkiin, mutta eiköhän siitä paistanut aika pahasti läpi ettei se ollut koko totuus.
Jos ihan totta puhutaan, ni mua vaan ei enää oikeastaan kiinnosta koko touhu. Nyt kaduttaa, että päästin tilanteen menemään näin pitkälle. Enkä voi lainkaan kieltää, etteikö J:n panemisella olisi osuutta asiaan. Mä haluan seksiä ja sitä huomiota, mutta vaikka saisin sitä T:ltäkin, moni muu asia on alkanut tuntua huonolta. T ärsyttää monella tapaa, enkä nyt tiedä mitä tekisin. Voin hyvin kuvitella, kuinka se jäisi taas vaivaamaan, jos pistäisin stopin enkä nussisi sitä vieläkään. Mutta suurempi ongelma tulee siitä, kuinka siihen mieheen osaa taas suhtautua sen jälkeen. Ja pelottaa, kuinka herra mahtaa taas reagoida, käyttäytyä kun pakostakin törmätään, kuinka tukalia tilanteita Paikallisessa taas tulee kohdalle... Mutta jos nyt jatkan, menen sinne tiistaina, ahdistunko vaan enemmän vai pystyisinkö jotenkin korjaamaan tilanteen sellaiseksi, ettei kumpikaan odota enempää kuin toinen on valmis tekemään. Jos menen ja mahdollisesti jopa nussin sitä, kuinka sekaisin pakka menee vai lentääkö kortit aivan holtittomasti pitkin lattiaa? Musta kuitenkin kovasti tuntuu siltä, että herra tavallaan kuitenkin odottaa sit jotain enemmän, että se koko juttu jotenkin syvenee... Ja mä en halua, että se syvenee enää ollenkaan. Olin itse jo hetkellisesti aivan liian syvällä, mutta J:n paneminen veti mut ulos sieltä. Sitä mä haluan. Sitä, että voin hyvillä mielin ja yhteisymmärryksessä nussia jonkun kanssa eikä kumpikaan odota siitä mitään sen enempää. Sitä mä haluan, en mitään sitoumuksia mihinkään. Ja vähän pelkään, ettei se ole mahdollista T:n kanssa. Että se jotenkin pakosti menee sellaiseksi, ettei sitä voi pitää vaan irrallisena.
Jos menen tiistaina sinne, pystyisikö silloin keskustelemaan asiasta ja selvittämään mitä haluan ja haluaako T samaa vai jotain enemmän. Voiko se mies luvata, ettei se homma mene liian syvälle? Ja voinko sanoa sille, että aion olla avoin muillekin panoille? Että mulla on muutakin virikettä kuin vain T? Vähän pelkään, että herra ei välttämättä hyväksyisi sellaista.
Ja toisaalta. En tiedä haluanko itse ollenkaan laskea T:tä sellaisiin panokavereihin mukaan. Ja sinällään ihan tyhmää, että puhun monikossa, koska mulla ei ole kuin yksi potentiaalinen panokaveri, J. Enkä tiedä mitä siitäkään tulee, pidemmälle mentäessä. Sen herran suhteen koen kuitenkin olevani vahvoilla, sillä en tunne siihen sellaista syvempää vetoa, mikä saattaisi saada mun pään yhtä pahasti sekaisin kuin mitä nyt T:n kanssa jo vähän kävi. Nähtiinhän jo, mihin se johti...
Nyt vaan lähinnä ahdistaa pelkkä ajatuskin. Toivon, etten olisi tässä tilanteessa. Ettei ne vitun fb-viestit ois karanneet näin pahasti lapasesta. Etten olis saanut päätäni sekaisin ton miehen takia. Etten olis ehkä liian avoimesti ilmaissut, kuinka pelkäsin meneväni oman pääni syövereissä vähän liian syvälle, kuinka epävarma olen, kuinka paljon lastasin painoarvoa tälle jutulle. Olisiko se vielä pelastettavissa? Siis että saisi todellakin keskusteltua asiasta, selvitettyä mitä kumpikin haluaa/odottaa saavansa ja tarkoittaa. Että nostettais kissa pöydälle ja saisin selitettyä omia ajatuksiani. Pahinta vaan on, kun pelkään loukkaavani. En osaa käsitellä sellaisia tilanteita. Ja pelkään sitten lupailevani liikoja. Nyt en vielä koe luvanneeni mitään liikaa, sillä aikaisemmin kun tää koko juttu oli enemmän läsnä, "tilanne päällä", halusin enemmän kuin mitä nyt. Mutta kuinka selittää toiselle tilanteen ja omien ajatusten kääntyneen vähän päinvastaiseen suuntaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti