keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Syvä huokaus

Että osaa olla paska fiilis. Oikein kunnon morkkis. Nolottaa. Hävettää. Tai jotain sellasta. Tuntuu, että pitäis selitellä vähän yhelle jos toisellekin.

Tekis kovasti mieli vääntää J:lle oikein rautalangasta, etten halua siltä mitään seksiä enempää. Olen ihan varma, että se herra luulee vähän jotain muuta. Ja säikkyy, koska ei itse halua, mitä se luulee mun haluavan. Toisaalta en todellakaan halua asiasta nyt lähteä mitenkään lähestymään esim. viestillä. Se luultavasti näyttäis just niin paskalta selittelyltä ja tekosyyltä. Ei. Mä annan koko asian olla. En lähde selittelemään yhtikäs mitään, varsinkaan jos multa ei kysytä.

Mut entäs toi T? Sille mun pitäis selitellä sitäkin enemmän. Vieläkään vaan en löydä sanoja. Luultavasti olis todella, todella tyhmää pyytää päästä käymään siellä tänään illalla, mutta tavallaan tekis mieli. Ihan vaan, että saisin asiaa jotenkin eteenpäin. Miten saisin sanottua, että en halua enää mitään ihmeellisiä viestijuttuja, epämääräisiä piilomerkitys-lausahduksia kun muita on paikalla tai kourintaa missään kadulla. Ylipäänsä kourintaa. Tai muita fyysisiä juttuja. Miten kertoa, etten halua mitään pientäkään peliä, vain seksiä. Paitsi että kun en enää tiedä haluanko sitä T:n kanssa. Ainakaan nyt, määrittelemättömän ajanjakson verran. Mieli varmasti muuttuu taas joskus, kun ei ole muita osoittamassa mielenkiintoa ja herra onnistuu oikeaan aikaan heittämään jotain monitulkintaista viestiä. Hitto kun pitää olla solmussa.

Ja mites noi kouluhommat? En oo saanut tällä viikolla vielä mitään aikaan. Okei, on vasta keskiviikko, mutta silti. Kaks päivää mennyt jo ihan hukkaan, ja nyt sit en meinaa millään saada otettua kirjaa esiin ja luettua. Tai varsinkaan tehtyä niitä helvetin tehtäviä, jotka on vaan levällään ku paska mättäällä. Tentteihin on enää se vajaat pari viikkoa, pitäis päntätä niihin, keskittyä vaan niihin. Ja sit ku tentit on ohi, alkaakin jo uus kurssi uusine tehtävineen, jotka taas vaatii sen oman aikansa, enkä saa tehtyä näitä edellisiä.

Tekis mieli jättää leikki sikseen ja hakee vaan töitä. Työnteko on simppeliä. Meet töihin, teet sitä samaa hommaa, pääset töistä eikä niitä tarvitse miettiä ennen ku vasta seuraavana työpäivänä. Toki puhun nyt vaan hyvin pelkistetysti eikä se suinkaan näin mene kaikilla, mut ne duunit mitä mä saattaisin saada on just niin tota mekaanista shittiä, helpoista helpoin juttu.

Voisko tää ahdistuminen joka vitun asiasta nyt loppua? Oon aivan saatanan kyllästyny ku aina tulee joku asia mistä voi vääntää päänsä niin tuhottomaan solmuun. Tuntuu et en enää muuta osaakaan ku ahdistua kaikesta mahdollisesta. Velloa raivostuttavassa itsesäälissä ja vaan ruikuttaa ja häätää ihmiset ympäriltä ainaisella negatiivisuudella ja valituksella. Joku nollaus ois hieno asia. Reset.

Ja mitä jos jättäis ton alkoholin nyt hetkeksi rauhaan. Osa tästä ruikutuksesta johtuu varmaan ihan vaan siitä itsestään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti