Maanantai

Viikonloppu on ohi, aika kului taas aivan liian nopeasti. Eilinen meni ristiriitaisissa tunnelmissa tapansa mukaan. Aamupäivällä oli ihan hyvä fiilis, iltapäivällä oltiin pohjamudissa. Piti ihan itkeäkin kun ketutti taas vähän liikaa. Illalla mieliala kuitenkin vähän nousi.

Lauantaina saatoin ehkä nolata itseni. Pistin T:lle lopulta viestiä joskus vähän ennen puoltayötä ja kysyin mahtuisiko kainaloon. Ja kello tuli 12. Ja puoli yksi. Ja yksi. Eikä vastausta. Kun lopulta lähdin joskus yhden maissa kotiin, mielessä pyöri tahtomattani ajatus, onko siellä kainalossa jo joku.. Mutta sivuutin ajatuksen, sillä herra oli alkuillasta maininnut katsovansa leffaa itsekseen. Päätin siis asennoitua siten, että herra on vain mennyt jo nukkumaan. Ja niinhän siinä oli käynytkin. Aamulla tulee yhdeksältä tekstiviesti, että kainaloon olisi päässyt, jos olisin laittanut aikaisemmin viestiä. Vastasin, etten saanut laitettua aikaisemmin viestiä. Tällä tarkoitin tietysti sitä, etten ollut ottanut vielä tarpeeksi rohkaisua viinin muodossa, jotta olisin uskaltanut olla niin... no, miten sen nyt sanois. Herkkä? En tiedä. En nyt vaan uskaltanut aikaisemmin. Mutta sitten paine kasvoi liian suureksi :D. Oma moka. Jatkettiin viesteilyä puoleen päivään, koko ajan teki mieli kysyä saanko tulla sinne nyt, mutta en kysynyt. Ihan jo siksi, että arvasin herralla olevan jotain menoa enkä halunnut kuulla kieltävää vastausta. Eikä koko päivää voisi sängyssäkään viettää... Paitsi että tottakai voisi, mielellään vieläpä. Mutta sitähän mä en ehdota.

Sitten fiilikset lähti laskuun. Tää lähteminen tuntuu aina vaan yhtä pahalta. Ja aika ei tuntunut kuluvan mihinkään, en keksinyt mitään järkevää tekemistä. Silmät kyynelissä pakkasin vaatteet sun muut ja pyörin päämäärättömästi ympyrää. Viideltä lähdin Paikalliseen, en jaksanut olla enää kotona. Asiaan ei vaikuttanut yhtään se, että tiesin T:n olevan siellä.. Luin hesaria peräpöydässä ja suunnilleen kehräsin, kun herra tulee käymään. Ilta eteni hitaasti, paikalle tuli Ee, myöhemmin vielä E ja Ta, lopulta myös H. Välillä alkoi jo pahasti jurppia siellä istuminen, tunsin itseni tyhmäksi, sillä mua väsytti jo, mutta en vaan malttanut lähteä. Lopulta jätkien pelit loppui ja porukka alkoi lähteä kotiin. Lähdin samalla ovenavauksella Ta:n ja T:n kanssa, sniikisti jatkettiin samaa matkaa kun Ta kääntyi kotikadulleen. Käveltiin T:n kohdalle ja mies kaappaa mut syleilyyn. Kurkkua alkoi kuristaa kun tiesin, että nyt pitää lähteä kotiin, vaikka halusin vain mennä herran perässä sen luo ja jäädä sinne. Hetken aikaa siinä seistiin ja halattiin, kunnes T nappasi mun pään käsiensä väliin, pakotti katsomaan silmiin ja suuteli.

Kävelin pysäkille. Olo oli parempi. Jokin siinä vaan on, kun toinen tuntuu hyvältä. Vaikka joudunkin lähtemään taas luultavasti pariksi viikoksi muualle, se halaus ei tuntunut hetkelliseltä hyvästiltä, vaan pikemminkin kutsulta tulla takaisin, viestiltä että täällä mä olen vaikka sä nyt lähdetkin. Ja nyt istun junassa kirjoittamassa tätä, hetki sitten sain viestiä, että kun menen vessaan, mun pitää kuvitella se mun selkään kiinni, kädet rinnoille ja huulet kaulalle. Kyllä kiitos. Ei ole aikaisemmin tuntunut junan vessa yhtä kiihkeältä ;)

Edit.
Mä alan olla jo aika hyvä arvioimaan, milloin shark week alkaa. Oli jo eilen sellanen olo, että ihan kohta varmaan alkaa, koska olin tosi tunteikkaalla päällä (se nyt vois johtua pelkästään lähdöstäkin, mutta silti). Toinen ilmennyt tunnusmerkki on se, että rinnat tulee hieman kipeiksi. Mikä tässä sitten on niin jännää - moni varmaan ajattelee. No se, että mä en ole niiiiin pitkään aikaan joutunut tällaisia juttuja huomioimaan mitenkään, kun oli se epämääräinen monen vuoden tauko. Ja nyt onkin nähtävästi sitten oikea aika opetella tunnistamaan näitä merkkejä, kun ovatten niin suatanallisen epäsäännölliset, että kierto heittää mitä vaan n. 30 päivästä 53:een. Ja ihan mahtia, että ne alkoi nyt, eikä esim perjantaina. Olis saattanu palaa käämi. Ja sekin onni tässä on, että jos nyt jostain kumman syystä keksisinkin seota ja tulla takaisin kotiin jo tänä viikonloppuna, ne on mitä luultavimmin loppuneet eikä siis haittaa menoa ;). Ja vaikka en vielä tällä viikolla tulisikaan, sen aika koittaa luultavasti kahden viikon päästä, jolloin ne on aivan varmasti ohi ja paikatkin raikastuneet sen verran ettei tarvitse tuntea oloaan epävarmaksi. Voittaja!