Nolife

Kuinka jumalattoman tylsää onkaan olla kotona tähän aikaan! Mutta jotenkin tylsältä - ja kenties myös paheksuttavalta - tuntuu sekin, että olen tällä viikolla ollut joka ilta Paikallisessa. En suinkaan pahanteossa, paitsi ehkä maanantaina. Silloin pakenin sinne, koska paloi käämi heti kun faija tuli töistä kotiin (on se vaan niiiiin ihanaa punkata porukoilla...). Mutta olin kiltisti kahdentoista paikkeilla kotiovella. Eilen lähdin tenttikirja laukussa Paikalliseen ja sain kaksi (2!!) tuntia luettua tehokkaasti! Loppuilta menikin punkkulasillisen ja hesarin parissa, lähempänä yhtä sitten kotona. Ja tänään lähdin yhtälailla tenttikirjan kanssa sinne, joskaan en ollut yhtä tehokas kuin eilen. Mutta sain silti luettua! Ja puolisen tuntia sitten tulin kotiin. Ja nyt mulla on uskomattoman tylsääää.

Sitä se teettää kun ei edelleenkään ole sitä langattoman verkon salasanaa tiedossa eli ei pääse kuin piuhan ulottuvilla nettiin = olohuoneessa tai keittiössä. Eikä ole telkkariakaan täällä kun se on tottakai siellä opiskelijaboksissani. Ei ole kirjaakaan jota jaksaisi lukea... Eli päivitän tylsyyksissäni jo tokaa entryä tänään - puhelimella. Jesh.

Eihän se T ole saanut aikaiseksi ehdottaa mitään ajankohtaa. Olen aika varma, että kyse ei ole mielenkiinnon lopahtamisesta, vaan pikemminkin uskalluksen puutteesta. Tai sitten se ei vaan muista koko asiaa ennen kuin viikonloppuna. Tai sitten se aikoo ehdottaa viikonloppua, mutta ei jostain kumman syystä ota asiaa puheeksi tälleen etukäteen vaan luultavasti odottaa sinne asti ennen kuin muistaa, että ai niin kai sille kokillekin pitäisi infota että millon ruokaa pitäisi tulla tekemään. Ja mähän en jumalauta kysy siitä ajankohdasta mitään, saa herra nyt ihan itse hoitaa sen asian. Omapahan on ongelmansa jos odottaa liian myöhään ja sitten mulla onkin jo kauheesti ohjelmaa. Miksei miehet vaan voi ajatella vähän pidemmälle, ennakoida mitenkään. Pitää elää niin hetkessä. Tai jotain? Todella ärsyttävää.

Ja todella ärsyttävää alkaa olla myös se, että sain jymäytettyä sen herra J:n(kin) päähäni siten, ettei ole mennyt päivääkään etteikö se lauantaiyö tulisi mieleen vähintään kolme kertaa. Alan todellakin kyllästyä siihen, kun en osaa antaa asioiden olla, vaan niitä pitää vatvoa ja pyörittää loputtomiin... Toisaalta mulle tulee hiton hyvä olo kun muistelen ;). Että sinällään siinä kai ei ole mitään kovinkaan pahaa... Ja sen yön aktiviteetit on saaneet mut ehkä rohkeammaksi, ainakin ajatuksen tasolla. Nimittäin luon mielessäni tilanteita T:n kanssa, joissa mä teenkin sen aloitteen, otan ohjat käsiini - tai pikemminkin sen vyönsoljen jonka avaan, sujautan käteni housujen sisään ja... *ilkikurinen hymy* Kerta se ois ensimmäinenkin, kun mä todella tekisin sen ensimmäisen fyysisen aloitteen.

Ja laskeskelimpa tässä, että jos ja kun nussin T:tä tässä lähiaikoina, nousee vuoden miessaldo viiteen. Voi hurja, ei varmaan tunnu missään kovinkaan monella, mutta mulle henkilökohtaisesti se on eräänlainen ennätys. Ja mä pidän siitä. Enkä välttämättä pistäis pahitteeksi lisätä lukuun vielä x-määrän miehiä lisää :D. Julkeaa, hah! Ja siinä välissä vois koeajaa näitä jo kertaalleen ajettuja vaikka toistamiseen ;).

Josta tulikin mieleen... Pitäiskö uskaltaa lähettää vielä yksi sähköposti?